Tietokoneeni aiheutti minulle harmaita hiuksia. Se nimittäin ei yht'äkkiä käynnistynyt. Ei inahtanutkaan. Hyvänlaatuinen ja alle kaksi vuotta vanha tietokone. Siitä seurasi aikamoinen paniikki, sillä en ollut pitkään aikaan tehnyt varmuuskopioita. Tuosta paniikista on nyt jo kuukausi aikaa ja tänään sain koneeni takaisin huollosta. Toki jälkikasvu oli tehnyt taikoja ja ottanut toimimattomasta koneesta jollain telakalla kaikki tiedot talteen <3 eli nou hätä. Ja varmasti teen tästä lähtien jokaikinen päivä kaikesta varmuuskkopiot.
Tänään olen siis istunut koneeni ääressä ja kirjoitellut toisen koskettelukirjaprojektini tekstiä. Kyse on Irmelin kanssa tehtävästä kirjasta, joka neuvoo miten koskettelukirjoja tehdään. Välillä se tuntuu ikuisuusprojektilta ja välillä se lentää kevyesti eteenpäin kuin voikukan haituvat puhallettaessa. Onneksi ei ole mitään kiveen kirjoitettua deadlinea. En olisi kyllä uskonut, että kirjan tekeminen on näin aikaa vaativa projekti. Jos olisikin ollut niin, että joka päivä tai joka viikko tai edes joka kuukausi olisi ollut tietty työskentelyaika, johon ei muu elämä olisi vaikuttanut. Mutta kun "elämä on!"
Ja kuitenkin projekti jatkuu... ja valmistuu...
Ja kuitenkin projekti jatkuu... ja valmistuu...
