tiistai 29. toukokuuta 2012

Viime talven ja kevään satoa Celiaan!


Olen muutama päivä sitten pakannut Oulussa tehtyjä koskettelukirjoja lähetettäväksi Celiaan. Saadakseni siistinnäköisen laatikon käänsin vaippalaatikon nurin päin :) ja teippasin sen tukevaksi. Mutta eihän siihen mahtunut kuin muutama kirja. Otin yhteyttä Celiaan ja sieltä tietysti löytyi tarvittava apu. Tänään tuli pihallemme suuri postiauto. Sen kuljettaja toi ihan ovelle asti minulle osoitetun ison Celian logolla varustetun koskettelukirjasalkun.

Näin sain postitettua viime syksyn, talven ja kevään aikana valmistuneet yhdeksän koskettelukirjaa viimeistelyä varten. Nuo kirjat ovat olleet esillä erilaisissa tilanteissa monien nähtävinä ja ihailtavina. Esittelyjen tarkoituksina on ollut mm. tehdä vapaaehtoistoimintaa ja sen monenlaisia mahdollisuuksia tunnetuksi, saada uusia tekijöitä mukaan valmiiden kirjojen innoittamina sekä antaa niiden kautta vinkkejä jo mukana oleville koskettelukirjojen tekijöille. 
Työhuoneeni kotona näyttää nyt vähän tyhjältä. Tähän asti olen saanut "koko ajan" järjestellä huoneessani kasseja ja pussukoita ja laatikoita, joissa olen kuljetellut valmiita kirjoja eri paikkoihin. Nyt pöydän alla ovat vain omat materiaalini kasvavassa epäjärjestyksessä. Olen tehnyt taas kivoja löytöjä sekä vintiltä että kirpputorilta Yksi kassi on kuitenkin jonkinlaisessa järjestyksessä. Siinä ovat tulevan kissakirjani materiaalit. Kirjan tarina on valmis ja suunnitelma on muutamaa oivallusta vaille valmis. Nyt alitajunta tekee töitään ja jossain vaiheessa kirja alkaa syntyä. Joka tapauksessa se on valmis (ja kahtena kappaleena) ennen Oulu-päiviä, jolloin olen luvannut taas olla esittelemässä koskettelukirjoja ja kirjan tekemistä Kumppanuuskeskuksessa lauantaina 1.9. Samaan tilanteeseen uskon saavani noin kymmenen muiden vapaaehtoisten kevään aikana aloittamaa koskettelukirjaa. Heidän kanssaan tapaamme VARES-keskuksessa elokuussa ti 21.8. klo 17.
 Erityisesti uusia tekijöitä odottelen sitten "vanhojen" kanssa 4.9. klo 17 VARES-keskukseen Oulussa, Harjapäänkatu 32. Ja kaikkia kiinostuneita sen jälkeen joka kuukauden ensimmäisenä tiistaina samaan paikkaan ja samaan aikaan. 
.
Näin se vaan jatkuu ja jatkuu... niin kauan kuin innostuneita riittää.

torstai 17. toukokuuta 2012

Rotuaarilla 14.5. oli tuulta ja sadetta

Tekee mieli kysyä: miksi juuri maanantaina oli kylmä, sateinen ja tuulinen päivä? Sunnuntaina paistoi aurinko ja tiistai oli lämmin ja tyyni päivä. No, joka tapauksessa Liikuta Minua -tapahtumassa Rotuaarilla tuona sateisena maanantaina koskettelukirjat olivat esillä teltan suojissa. 
Koskettelukirjan tekijöistä oli päässyt mukaan minun lisäkseni vain kaksi, Eva-Jo ja Mirja. Mutta hyvin ehdimme esitellä esillä olevia kirjoja sekä koskettelukirjojen tekemistä yleensäkin. Pöytämme kohdalle pysähtyneitä ja kirjoista kyseleviä oli useita kymmeniä, joka oli sää huomioon ottaen ihan hyvä määrä. Uskon, että kävijöistä muutamia on tulossa syksyllä kokeilemaan  millaista koskettelukirjojen tekeminen on. 
Rotuaarilla oli liikkeellä monen ikäisiä

Kylteissämme lukee: koskettelukirjojen tekijä










Esillä oli valmiita koskettelukirjoja kymmenen ja lähes valmiita kaksi. Mukana oli nähtävinä myös yhden koiraroduista kertovan kirjan paperille tehty suunnitelma sekä oman kissakirjani suunnitelma ja materiaalit.
Pöydällä oli myös näkövammaistenkirjasto Celian salkku, jollaisessa koskettelukirjat sitten lähetetään lainaajille ja jossa ne myös palautetaan takaisin Celiaan. Kirjojen lainaaminen on perheille maksutonta.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Luomisen tuskaa? :)

Tarinalla on nimi: Äitikissa etsii Miisua.  Tekstikin on pariin kertaan uusittu ja kaipaa edelleen uudelleen kirjoittamista. Tai oikeammin yksityiskohtien muokkaamista kuvien valmistumisen myötä.
Tällä hetkellä (klo 23.17) on valmiina kaksi äitikissaa, kaksi pikkuista Miisu-kissaa, varastoista kaksi löytynyttä vihreää käärmettä. Vielä puuttuu kaksi "ötökkää" (en ole vielä varma onko se kärpänen, perhonen,mehiläinen tai joku muu...) ja kahdesta siilestä on yksi valmiina kirjoja varten. Vaikka tänä iltana olen ähertänyt neljä erilaista siiliä! Ensin tuli liian isoja ja paksuja. Kolmannesta tuli ihan hyvän näköinen. Katselin sitä jo ihaillen :) kunnes huomasin, että sehän aivan liian suuri kissoihin verrattuna. Mutta en antanut periksi. Rupesin tekemään pieniä siilejä. Lopulta sain toisen lähes valmiiksi. Siilin piikit ovat vielä pehmoiset. Ne täytyy kovettaa jotenkin. Ison siilen piikit kovetin Erikeeperillä, mutta yksi kerta ei riitä. Ne eivät ole vielä läheskään todellisen tuntuiset. Mirjalla oli kerran VARES-keskuksessa kokoontuessamme mukana jotain hyvää, myrkytöntä kovikeainetta. En tietenkään muista mitä se oli, mutta se oli tuotu Etelä-Suomesta. Tietäisikö joku millä saisi tekoturkiksen karvoja kovetettua koviksi siilin piikeiksi?
Nyt on  pidettävä tauko. Huomenna aamulla odottaa pikku Alma, 1v9kk, mummia mukaansa päivän ihmeitä kokemaan. Luomisen ihmeet siirtyvät tuonnemmaksi.