sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Miksi karhulla on töpöhäntä?

Jos et tiedä vastausta tuohon kysymykseen, et ehkä ole ollut eilen koskettelukirjakurssilla. Sillä kaikki me kuusi mukana ollutta selvitimme yhdessä tuon ongelman. 
Se onkin sitten eri juttu, milloin asia selviää Celiasta lainattavan koskettelukirjan avulla. Me kuusi kurssilaista aloitimme yhteisen työpajatapaamisen Taitoshop Maakarin tiloissa kertomalla vuorotellen ketä olemme ja mikä on suhteemme koskettelukirjoihin. Nautimme Oulun Kalustepalvelun tarjoamasta kahvista aamulla lohi- ja kasvispiirakan ja iltapäivällä pullien kera. Katselimme tietokoneen näytöltä valmiiden koskettelukirjojen sivujen ja kuvien kautta, miten koskettelukirjat syntyvät ja mitä pitää ottaa huomioon niitä tehtäessä erilaisille lukijoille ja katselijoille. Muutama käsin kosketeltava kirja oli myös mukana.













Minulla oli ajatuksena saada valmiiksi yksi yhteisesti tehtävä koskettelukirja tuon kurssipäivän aikana. Se tavoitteena valmistelin tehtävää etukäteen mahdollisimman pitkälle. Kuitenkin niin, että kurssilaisten omalle luovuudelle ja ideoille jäisi mahdollisimman paljon tilaa. 
Kirjaanpa tähän ajatuksiani siitä, mitä on etukäteen otettava huomioon ryhmässä tehtävää yhteistä koskettelukirjaa varten:

  1. Tarinan on oltava valmis. Jopa niin, että sivujen määrä on tiedossa.
  2. Sivujen pohjakankaat on leikattu valmiiksi.
  3. Sivujen tukimateriaali on oltava valmiina (voisi olla myös vaihtoehtoja)
  4. Tarinaan liittyvien hahmojen tekemistä varten on oltava useita erilaisia materiaalivaihtoehtoja valittavaksi
  5. On "ennustettava", mitä muuta tekstin perusteella kurssilaiset voivat haluta lisätä kuviin. Mikä on olennaista ja välttämätöntä näkyä kuvissa. Näitä varten on hankitattava materiaalivaihtoehtoja.
  6. Varmistettava työvälineiden saatavuus ja käyttöohjeet
Kohta 6 ei oikein toiminut. Olin käynyt katsastamassa tilat ja kuvittelin, että löydämme tiloista sen mitä, mitä minulla ei ole mukana. Kuvittelin, että osaamme käyttää kaikkia ompelukoneita ja niiden toimintoja (puolaus tuotti ongelmia) Jouduimme monta kertaa kyselemään neuvoja myymälän henkilökunnalta ja saimmekin sieltä tosi ystävällistä apua.


Olin siis valinnut tarinaksi Miksi karhulla on töpöhäntä? Syynä valintaan oli tieto, että Celiassa on jouduttu laittamaan poistoihin pahvinen koskettelukirja, jossa oli sama kansansatu. Poistetun kirjan teksti oli vähän erilainen kuin meidän versiomme. Etsin ennen kurssia useita versioita samasta sadusta ja muokkasin niistä tarinan mahdollisimman lyhyeen ja olennaiset asiat esille tuovaan muotoon. Lyhyt tekstin täytyy olla, jotta pisteteksti mahtuu samalle sivulle. Vaikka pisteet voidaan laittaa läpinäkyvästä muovista mustavalkotekstin päälle, se vie silti  paljon isomman tilan. 


Annoin tekstin kurssilaisille tarkistamista ja kuvittamista varten. Siitä alkoi kurssilaisten oman luovuuden vuoro. He stilisoivat tekstiä jonkin verran paremmaksi. Sen jälkeen jokainen teki oman luonnoksensa sivujen kuviksi. Kuvasarjat kierrätettiin ja tehtiin niistä yksi yhteinen suunnitelma. Se kävi mielestäni sujuvasti. 




Sen jälkeen tehtiin työnjakoa: yksi hahmotteli eri asennoissa esiintyvän karhun, toinen ketun, yksi alkoi valmistamaan aurinkoja, toinen leikkaamaan tähtiä ja yksi mittailemaan maisemakankaita. Samalla pengottiin kangasvarastoja: Maakarin puolesta oli pöydälle jätetty kasa kankaita, minulla oli omia ehdotuksia mukana ja kurssilaisten kasseista löytyi yllättävän hyviä mahdollisuuksia käyttöömme.
Seuraava vaihe oli tarkistaa pahvimallien avulla miten suunnitellut hahmot mahtuvat sivuille. Sitten päästiin valitsemaan kankaita. Kettua varten oli oikeastaan yksi hyvä vaihtoehtokangas, mutta karhua varten ei oikein hyvää kangasta ollut tarjolla. Ruskea chenille oli mukavan tuntuista, mutta rispaantuu helposti. Karvat olivat liian paksuja ommeltaviksi ja sopivaa karvaa oili liian vähän, koska kirjaan tulee yhteensä viisi karhun kuvaa. Yksi kangas olisi ollut hyvää, mutta se tuntui kosketellessa liian samanlaiselta kuin kettukangas. Valinta oli siis rispaantuva chenille, jonka reunat päätettiin ensin huolitella hyvin.                           

Tässä vaiheessa kokeiltiin ensimmäisen
kerran ompelukoneita
Tässä syntyy ketun häntä



Jää ja avanto oli oma haasteensa. Jäätä varten olin löytänyt useamman vaihtoehdon, mutta paras ratkaisu löytyi yhden kurssilaisen kassista. Tosin sen jään päälle päätettiin laittaa ommeltavaa kirkasta muovia ja avannosta näkymään ohutta sinistä sifonkia.



 Kovin paljon pidemmälle emme ehtineet. Muutamat ottivat kotitöitä itselleen ja yritämme löytää vielä toisen yhteisen päivän saadaksemme kirjan valmiiksi. Se päivä löytynee vasta marraskuulta, sillä niin aktiivista ja kiireistä joukkoa kaikki olemme.

Olen todella iloinen ja tyytyväinen eilisen päivän kokemukseen. On kiva tehdä yhdessä toisten kanssa. Uusia ideoita syntyy ja erilaisia ratkaisuja löytyy, kun kaikki uskaltavat kertoa ajatuksistaan Saman suuntaista palautetta sain myös kurssilaisilta. Yksin tehdessä voi juuttua johonkin kohtaan pääsemättä eteenpäin. Mutta yhdessä jaksaa ja innostuu aina uudestaan.

Perästä kuuluu - toivottavasti viimeistään marraskuussa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti