keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Miten koskettelukirja syntyy? Mistä idea? Mistä tarina? Mistä materiaali?



Siinäpä kysymyksiä. Tällaiset kysymykset nousevat aina esille, kun puhutaan koskettelukirjojen valmistamisesta. Joskus löytyy ensin tarina ja sitä aletaan kuvittaa. Joskus taas löytyy vintiltä tai kirpputorilta jotain innostavaa materiaalia. Tai sitten joku on kuullut, että Celiasta puuttuu kokonaan koskettelukirja esim. Prinsessa Ruususesta tai joku lapsi haluaisi lainata sieltä kirjan pyörätuolia käyttävästä kaverista.


Minun ensimmäinen kirjani alkoi kehittyä siitä, että löysin vanhan ompeluslaatikon vintiltä. Siellä oli rullalla joskus 70-luvulla ostettua tummansinistä resoria. Rullaa avatessani se alkoi näyttää metrin pituiselta sukkakäärmeeltä - pää vain puuttui. Leenan kanssa ideoitiin käärmeen päätä: punaisesta muovitetusta kankaasta kita, johon kiinnitettiin kaksi kovemmasta valkoisesta muovista leikattua pitkää valkoista hammasta ja mustasta vetoketjusta kärjestä haarautuva kieli. Ja silmiksi ostin valmiit ommeltavat valkoiset silmät, joissa oli sisällä liikkuvat mustuaiset.


Sitten ompelin vaaleasta kankaasta lähes käärmeen mittaisen  pohjan, johon laitoin väliin vanhaa vahakankaista liinaa. Ajattelin ensin tehdä siitä haitarikirjan siten, että käärmekin siihen kiinni ommeltuna  olisi haitarilla. No, siitä tulikin lopulta rullakirja.

  Suunnitelmanani oli laittaa käärmeen sisälle täytteiden sekaan erilaisia  tunnusteltavia esineitä.
Kaikkia esineitä tarvitsin kaksi kappaletta. Toinen käärmeen sisälle ja toinen kirjan sivulle paljaaltaan. Etsin kotoa ja kaupoista sellaisia esineitä, jotka olisivat lapsille tuttuja ja jotka tuntuisivat kosketeltaessa mahdollisimman erilaisilta. Sain Irmeliltä hyviä vinkkejä esineiden suhteen. Sisälle laitoin yläreunassa olevien esineiden lisäksi vielä yllätyksen: vinkulelun vinkuvan osan.
 
Lopuksi kehittelin tarinan uteliaasta sukkakäärmeestä, joka vilahti salaa Vilman ja Alman kotiin. Sieltä se löysi hauskoja esineitä, jotka halusi itselleen. Vilma etsi samoja esineitä kotoa löytämättä kunnes huomasi sukkakäärmeen. Siinä sitten tarvitaan lukijalta apua esineiden löytämiseksi. jne.. 
Tarina on tehty Celiassa erilliseksi kirjaliitteeksi, joka menee rullakirjan mukana lainaajalle. Mukana menee myös tekemäni opaskirjanen, jossa on vinkkejä aikuisille erilaisista mahdollisuuksista kirjan käyttämiseen lapsen kanssa.
Tämän kirjan aloitin 3.3.2010 ja se tuli ihan valmiiksi vasta 12.5.2011 ja ehti juuri ja juuri seuraavana päivänä luovutettavaksi 20 muun vapaaehtoisten tekemän kirjan joukkoon. Noin kahden kuukauden aikana käärmekirjan rinnalla syntyi edellisellä kerralla esittelemäni Pikku Karhu -kirja.
Sivun yläreunassa on kuva noista 13.5.2011 Celialle lahjoitetuista kirjoista. 

1 kommentti:

  1. Nyt vasta huomasin, että yläreunassa oleva kuva ei vastaa tässä tekstissä mainittuja kirjoja, sillä olen vaihtanut kuvan. Voi olla, että vaihdan sen taas joskus, joten en nimeä tämänhetkistä kuvaa. ;)

    VastaaPoista