Eilen illalla vierähti muutama tunti mukavasti Haukiputaan reissulla. Ajomatkaa edestakaisin tuli noin 50km. Tuli mieleen entiset ajat vuosilta 1998-2003, jolloin ajoin suunilleen saman matkan päivittäin töihin Haukiputaalle. Silloin kylläkin Kiiminkijoen toiselle puolelle Pohjola-opistolle, joka toimi aivan joen rannalla. Tuntui ihanalta työpaikalle tullessa nousta autosta ja kuulla ensimmäiseksi kohisevan joen kuohujen äänet. Noina vuosina tutustuin myös lähes kaikkiin Haukiputaan erityisopetuksen toimipisteisiin. Silloin koulunkäyntiavustajan ammattitutkintoon valmistautuvat opiskelijani olivat noissa paikoissa työharjoitteluissa ja näyttöjä antamassa. 2003 Pohjola-opisto muutti kaupunkiin :(
Siksipä olikin mielenkiintoista päästä nyt näkemään aika uudessa koulussa toimiva erityisopetuksen luokka. Tunnelma oli kotoinen. Näki, että koulun ja kotien välinen yhteistyö on käynnistynyt hyvin. Viiden oppilaan luokan vanhempainillassa oli mukana viisi vanhempaa ja jopa kaksi oppilasta. Koulun puolesta oli mukana luokan opettaja sekä neljä koulunkäynninohjaajaa. Koulun rehtorikin oli mukana lähes koko illan.
Toimninnallisen vanhempainillan teemana oli Koskettelukirjat, jonka vuoksi minä olin paikalla. Kerroin oululaisten vapaaehtoisten useita vuosia kestäneestä koskettelukirjatoiminnasta, jossa valmistamme koskettelukirjoja ja lahjoitamme ne erityiskirjasto Celialle. Esitykseni jälkeen oli tarjolla ihanan näköisiä ja makuisia kakkuja kahvin kanssa. Ja ennen kaikkea yhdessä tekemistä! Tarkoitus oli valmistaa luokan oppilaille kosketeltavia lorukortteja. Opettaja ja ohjaajat olivat tuoneet pöydälle kaikenlaista materiaalia ja luovuus lähti lentoon....!
Kuvat kertokoot lopun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti