Ihme ja kumma mitä sadepäivät saavatkaan aikaan.

Ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin... kirjoittelin noin Koskettelukirja-ryhmän sivulle eilen ja jatkoin: Sateisina päivinä olen saanut tehtyä eteen päin yhtä pari vuotta sitten aloittamaani koskettelukirjaa. Kirja on vastikään palkitusta lastenlaulusta Ihme ja kumma. Laulussa on kuusi säkeistöä, joista kustakin olen suunnitellut yhden sivun. Säkeistö, joka alkaa "siilillä on piikit, linnulla on höyhenet.." oli aika haasteellinen. Siilistä olen tehnyt monta erilaista kokeilua.  Onnistuin mielestäni aika hyvin siilin suhteen, kun kokeilin fb-ystäväni vinkkaaman  juuriharjan harjaksia. Voi olla, että teen oravan vielä uusiksi. Mutta laitan tämänhetkisen kuvan tästä säkeistöstä kommentoitavaksi. Sama kuva on myös facebookissa. 

Eläinten koot eivät ole ihan oikeassa suhteessa toisiinsa.

Eilisestä innostuneena aloin tänään tehdä sivua: " Muurahaiset aina rakentaa ja rakentaa, vaan eivätkö he koskaan valmihiksi saa?" ja tältä se näyttää irtopainoksena aseteltuna sivukankaan päälle.

Nyt kuvaa katsoessani mietin: ovatkohan muurahaiset liian suuria? Toisaalta näistä muurahaisista voi sormilla saada muodon esille ja toisaalta taas kekoon nähden ne ovat liian suuria. Keko on tässä kuvassa tehty mattopalasesta, johon on liimasin juuriharjan harjaksia neulasiksi. Kokeilin ensin oikeita kuivattuja neulasia, mutta ne murenivat joten oli keksittävä muuta. Nyt on vähän aikaa seurattava pysyvätkö harjasneulaset paikoillaan. 

Toivon, että lukijat kommentoisivat näitä ratkaisuja ja olisivat niin mukana kehittelemässä koskettelukirjojen mahdollisuuksia.

Kesää ja veljeä odotellessa

Tänne Ouluun asti ei kesä vielä ole ehtinyt kuin ehkä yhdeksi päiväksi. Se päivä oli viime sunnuntai 14.6. Hyvä, että edes silloin oli aurinkoa ja asteitakin sen verran, että saatoimme juoda isännän synttärikahvit pihalla ja lapset saivat juoksennella ulkona.
Odotan kesää. Odotan sen verran lämpimiä päiviä, että voisin mennä tuohon kuistin pöydän äärelle järjestelemään materiaalilaatikot ja korit. Odotan, että voisin kuistin pöydälle kantaa ompelukoneen ja tehdä vielä kolme SILITÄ MINUA - koskettelukirjaa. Ensimmäisenhän tein sisällä ja sain nenäni tukkoon ja silmäni punaisiksi. Kuinkahan kauan kesäpäiviä saan odottaa?

Viime sunnuntaina oli ensimmäinen kesäpäivä

Kesän ohjelmaan kuuluu TouchTale-projektin jatkaminen veljeni Sepon kanssa heinäkuussa. Teemme tarkennetun projektisuunnitelman vuoden 2016 loppuun. Alamme suunnitella kyselyä, jolla saisimme sovelluksen edelleen kehittelyä varten tietoa sovelluksen käyttäjiltä. Olisi kiva, jos kuka tahansa sovellusta katsova tai kirjan kanssa sitä käyttävä antaisi palautetta jo ennen kyselyn valmistumista. Palautetta voi antaa tämän blogin tai Facebookin Koskettelukirjat-ryhmän kautta. 

Luvassa on saada Celiasta kuun lopulla tietoa ja kuvia koskettelukirjoista, joihin äänitehosteet toisivat lukijalle uusia elämyksiä. Niiden kautta päästään laajentamaan kirjaluetteloa TouchTale-kirjat sovellukseen.
Tervetuloa kesä! Tervetuoa pikkuveli!