perjantai 28. kesäkuuta 2013

Kesän helteet vaativat osansa !

Kesäkuu on mennyt koskettelukirjojen suhteen lähes kokonaan alitajunnan varaan. Konkreettisesti en ole saanut tehtyä "Ihme ja kumma"- koskettelukirjaani yhtään eteenpäin. Helteet ovat vieneet lastenlasten kanssa rannoille ja torille ja muille retkille. Kirjastoissa käydessämme olen katsellut lastenkirjoja 'sillä silmällä'. Lainasin itsellenikin yhden, josta ehkä voisin työstää koskettelukirjan. Kirja on nimeltään 'Hupsut korvat' ja ideana on että sivuja käännellään kahdessa osassa, jolloin korvat ovat yläsivulla ja pää alasivulla. Ja sitten voi nauraa kun tulee hassuja yhdistelmiä. Esim. kissalle voi tulla pupun korvat.
Heinäkuukin varmaan menee koskettelukirjojen valmistamisen suhteen heikosti, mutta toiveissä on tavata "kaikkien koskettelukirjojen äiti" Irmeli. Ja silloin tietysti puhutaan koskettelukirjoista ja suunnitellaan uusia juttuja!
Elokuussa varmasti jo kutsun vapaaehtoisia koskettelukirjojen tekijöitä yhteen ja mietitään, miten oululaisittain jatketaan kirjojen tekemistä. 
Tässä muutama kuvaa opiskelijoiden tekemästä kirjasta 'Pöllö etsii vastakohtia'




lauantai 1. kesäkuuta 2013

Kokemuksia mahdollisuuksien torilta

Koskettelukirjat tulivat mielestäni hyvin esille Mahdollisuuksien torilla Oulussa 25.5. Sää oli helteinen ja ihmisiä oli liikkeellä lehtiarvioiden mukaan 4000. Suurin osa heistä liikkui ulkosalla. Siellä oli ohjelmalava ja esittelypaikat paremmin näkyvillä. Kuulin, etteivät kaikki edes olleet huomanneet, että teatterin kaikki aulatkin olivat täynnä esittelyjä ja muuta ohjelmaa. Mutta myös teatterin aulassa liikkui satoja ihmisiä. Suurin osa "joutui" kulkemaan meidän pöydän ohi mennessään yläkertaan ja tullessaan alas.
En muistanut pitää laskuria koko aikaa päässäni käynnissä ;) mutta luulen, että  sata pöydän ääreen pysähtyjää ei ole kaukana oikeasta luvusta.
Annamaija oli kanssani rakentamassa Koskettelukirja-kampanjan pöytää. Saimmekin sen ajoissa valmiiksi. Pöytä oli liian pieni tai oikeammin olin tuonut liikaa materiaalia, sillä pöydän koko oli etukäteen tiedossa. Onneksi olimme reunassa, joten saimme yhden nahkarahin vedettyä pöydän toiseen reunaan, käytimme vähän lattiatilaa ja saimme naapuripöydältä tietokoneen verran lisätilaa ( kiitos Ikä-Esko-hanke eli Marjo ja Saara). Näin saimme lähes kaiken mitä suunnittelin esille.
                                                                                   
 

Saimme Oulun NNKY:ltä lainaksi kaksi kolmeosaista sermiä. Niihin kiinnitimme ylärimaan tekstin "Jokaisella lapsella on oikeus satujen ja tarinoiden maailmaan". Tosin teksti ei oikein hyvin näkynyt, sillä ulkoa paistoi aurinko sisälle päin ja teksti oli liian pientä. (Samasta syystä kuvatkin ovat vähän 'aurinkoisia') Kiinnitimme yläreunaan myös Maijan valmistaman kirjan "Tahdotko olla ystäväni?", joka ei muuten olisi mahtunut aukeamaan pöydällä, jossa muita kirjoja availtiin katseltiin ja kosketeltiin. Rahi, jolla esitteet olivat näkyy tässä kuvassa vasemmalla. Rahin vieressä oli kassi, johon sai laittaa lahjoituksia. Ja me saimme ison pussillisen monenlaista mielenkiintoista materiaalia "entiseltä askartelijalta"! Vasemmalla olevassa pylväässä on Celian juliste koskettelukirjoista sekä kuva ja yhteystiedot kampanjastamme. Siinä oli myös esillä olevien koskettelukirjojen ja tekijöiden nimet.


Tällainen oli pöytämme kokonaisuudessaan.
 Tietokoneella pyöri koko ajan kuvia vapaaehtoisten kampanjan aikana tekemistä koskettelukirjoista sekä erilaisista tilanteista, joissa näkyy infotilaisuuksien yleisöä, kirjojen valmistamista yms.
Tietokoneen vasemmalla puolella on isohko muovinen laatikko, johon Pentti teki sopivan kokoisen aukon ja verhotangon ja minä ohuen verhon estämään sisällä olevan kirjan näkymisen.


 











Laatikon sisällä oli Pöllökankaan koulun ysiluokkalaisten tekemästä  kirjasta  "Maisan aamu" alla oleva sivu.
Oli yllättävää, että monet arastelivat laittaa käsiänsä laatikkoon vaikka kerroin mistä on kysymys. Olin laittanut omasta mielestäni helposti tunnistettavan sivun. Niin ei kuitenkaan ollut. Sekin oli yllättävää, että lapset tunnistivat kuvan nopeammin kuin aikuiset.
Sain laatikosta sellaista palautetta, että aion pitää laatikkoa mukanani tästä lähtien aina, kun pohjustan uusille tekijöille koskettelukirjojen valmistusta. Pitää ehkä tehdä sitä varten erillisiä sivuja/kuvia, jotka kertoisivat koskettelijoille mahdollisimman hyvin sokean lapsen lukukokemuksesta.
Mahdollisuuksien tori oli nimensä väärti. Uusia mahdollisuuksia syntyi tulevaisuutta ajatellen !