Yllättävä vastus uuden koskettelukirjan tekemisessä

Nyt on pakko pitää taukoa. Sitähän voisi kutsua vaikka joululomaksi :) Ei vaan millään malttaisi keskeyttää innostavaa suunnitelmaa uudesta kirjasta. Kirjan nimeksi tulee ehkä "Silitä minua ja arvaa kuka olen". 

Idea syntyi oikeastaan jo lokakuussa Espanjassa. Näin siellä niin hyvän näköistä ja tuntuista lehmäkangasta, että oli pakko alkaa miettiä lehmäkirjaa. No, ajatus on muokkautunut useamman eläimen sisältävään kirjaan. Nyt olen löytänyt kankaita ja karvoja viittä eläintä varten. Se riittää, sillä jos sivuja eli eläimiä olisi enemmän toteutustapa tekisi siitä liian paksun. Yksi sivu ehkä olisi mahtunut, mutta en löytänyt minua tyydyttävää, yhtäaikaa oikean väristä ja oikean tuntuista kangasta possuksi. 

Nyt olen tehnyt suunnitelman ja aloittanut leikkaamaan kankaita oikean kokoisiksi. Kankaat pölyävät niin paljon, että olen ilmeisesti saanut sen takia tosi pahan yskän ja pää ja kaikki röörit ovat täynnä limaa. Olen jo aikaisemminkin huomannut herkistyväni pölystä yms. Nyt se vaan on uskottava, sillä olimme lähes viikon pois kotoa ja olo koheni lähes kokonaan. Kotiin tultuani rupesin jatkamaan osien leikkaamista ja oireet palasivat yhden illan aikana. 

Kaupungilla käydessäni poikkesin
 apteekkiin ja ostin kuvassa
näkyvän uuden työasusteen :)

Tässä "syylliset"

                                                             

Nyt on siis aloitettava joululoma, jotta saan viettää joulun kirkasäänisenä ja jatkan sitten välipäivinä tai vuoden vaihteen jälkeen. Kerron sitten vähän enemmän tästä eläinten silittämiskirjastakin.

Uusia suunnitelmia

Uusia suunnitelmia on mielessä muhinut, vaikka en ole ehtinyt blogiani päivittää. Osa syynä on yllätysmatka Helsinkiin kissojen turvaksi, kun isäntäväki lähti Pariisiin. Mutta tuo matka antoi todella paljon myös koskettelukirjojen kannalta.

Olin aikaisemmin sopinut Silmäterälehden päätoimittajan Leena Honkasen kanssa puhelinhaastattelun koskettelukirjatoiminnastamme. Haastattelu tehtiinkin matkamme aikana Näkövammaiset lapset ry:n tiloissa, jossa myös Silmäterälehti syntyy. Näin sain haastattelun kylkiäisenä tutustua Näkövammaiset lapset ry:n toimintaan ja näin miten Silmäterälahti taittuu. Taas sellaisia kokemuksia, jotka antavat uutta intoa koskettelukirjojen tekemiseen ja uusia ajatuksia koskettelukirjojen merkityksestä. Sain mukaani jo aikaisemmin ilmestyneitä Silmäterälehtiä ja odottelen mielenkiinnolla tulevia lehtiä. Varsinkin helmikuun numeroa, johon tulee asiaa koskettelukirjoista ja juuri tehty haastattelu. Samaan lehteen tulee myös Mintun perheen kokemuksia Mintun omasta koskettelukirjasta.

Silmäterälehteen kannattaa tutustua. Se on iloisen näköinen ja sisältää paljon sellaista asiaa, joka auttaa ymmärtämään näkövammaisen lapsen maailmaa. Ja sitä kautta saa uusia ajatuksia omiin koskettelukirjasuunnitelmiin. Lehteä voi lukea myös netin kautta. Näinä päivinä ilmestyy uusi lehti, mutta alla oleva kuva lehdestä on edellinen numero. 

Tässä vielä linkki lehden arkistoon, josta löytää paljon luettavaa:

http://www.silmatera.fi/silmatera-lehti/arkisto/

Kansikuvassa on uusi kummityttöni Minttu viime kesänä. 

Uudet suunnitelmani, joihin otsikkoni viittaa liittyvät koskettelukirjojen ääneen. Suunnitelmissa on ollut toteuttaa äänimaailmaa älypuhelimen kautta tulevaksi. QR-koodin mahdollisuuksista kertoi eräs vapaaehtoinen kerran ja siitä lähtivät suunnitelmani kehittymään. Lähden sellaisella oletuksella liikkeelle, että lähes jokaisessa koskettelukirjoja lukevassa perheessä on käytössä älypuhelin. 

Pakko tunnustaa, etteivät minun taitoni riitä ohjelmistojen tekemiseen, mutta minä osaan sanoa mitä haluan. Ja minulla on yksi pojistani ja toinen veljistäni, jotka osaavat ja ennen kaikkea haluavat toteuttaa toiveitani.

Suunnittelen parhaillaan koskettelukirjaa, jonka sivuilla silitetään hevosta, lammasta, lehmää, possua, koiraa ja kissaa. Eläimestä ei näy eikä löydy muotoa, vain tuntoaisti ja ääni antavat viestin mistä eläimestä on kyse. Luulin, että minulla on jo kaikki kankaat hankittuna, mutta eläviä kissoja viikon hoitaessa huomasin ettei kissa- kankaani tunnukaan oikealta kissalta. Siispä lähden käymään jälleen "metsästysmatkalle" kangas- ja lankakauppoihin ja jatkan myöhemmin.