Suomea edustavat koskettelukirjat on nyt valittu Italiaan

Suomea edustavat koskettelukirjat on siis valittu Italiaan  vuoden 2015 Typhlo & Tactus - kansainväliseen koskettelukirjakilpailuun. Alla on yhteiskuva valituista kirjoista.

Takarivissä  vasemmalta vuonna 2013 jaetun toisen palkinnon saaneen Maarit Korhosen
tekemä kirja, Alvari ja Bea-kirjat ovat opinnäytetöitä ja edessä kahden yksittäisen tekijän kirjat.

Typhlo & Tactus – kansain välinen koskettelukirjakilpailu

Typhlo & Tactus – ryhmä perustettiin Ranskassa vuonna 2000, ja sen tavoitteena on tehdä kansainvälistä yhteistyötä näkövammaisten lasten kosketeltavien kuvakirjojen tuottamiseksi ja kehittämiseksi. Joka toinen vuosi järjestettävällä koskettelukirjakilpailulla palkitaan korkeatasoisia kuvakirjoja. Lisää kilpailusta Tactus.org-sivulta.

Kopioin tuon  yllä olevan tekstin Celian sivuilta. Siinä on lyhyesti kilpailun tarkoitus.

Suomen esiraatiin oli kilpailua varten lähetetty yhdeksän koskettelukirjaa, joista kuvassa olevat viisi valittiin. Valitut kirjat varustetaan pisteillä ja käännetään englanniksi ja lähetetään Italian Canneroon kilpailupaikalle. Kansainväliset tuomarit kokoontuvat niitä tutkimaan ja arvioimaan 12 -14.11 eli kolmen päivän ajan he tutustuvat kirjoihin, joiden määrä on aikaisemmissa kilpailuissa vaihdellut  60-80 välillä. On heillä aikamoinen urakka. 

Nyt peukut pystyyn suomalaisten kirjojen puolesta. Ja tietysti itse pidän toista peukkua pystyssä kahden Oulusta lähetetyn kirjan puolesta. Bea balleriina on Oulun yliopiston tekstiilityön sivuaineopintoja suorittaneiden kolmen opiskelijan kirja ja toinen oma Silitä minua -kirjani. Molempia kirjoja olen esitellyt jo aikaisemmin tälläkin palstalla.

Syksyn aluksi materiaalit järjestykseen

En ikinä olisi uskonut kuinka paljon materiaalia on vuosien mittaan kertynyt huoneeseen, jota kutsun välillä työhuoneeksi, välillä ateljeeksi, välillä romuvarastoksi. Näitä kaikkia se on. Huone on kooltaan noin 10 neliötä ja siitä on ovi vaatehuoneeseen.

Huoneeseeni on ahdettu kaksiosainen mappikaappi ja hyllystö. Niissä pidetään kodin arkistoja, valokuvakirjoja ja lastenlasten piirrustus- ja askartelutarvikkeita. Lisäksi on pöytä ompelukonetta ja ompelutarvikkeita varten sekä yhdessä kulmassa kulmapöytä, jolla on tieotokone ja sen oheislaitteet. 

Koskettelukirjoja varten on jokaisen pöydän alla ja väleissä kannellisia muovilaatikoita, joihin juuri tulostin kyltit sisällöistä. Olen nyt käynyt läpi ja pölyyttänyt koko materiaalivarastoni. Kauniit aurinkoiset päivät antoivat siihen mahdollisuuden. Laitan muutaman kuvan kahden päivän urakastani.

Tuntuu tosi hyvältä, että on saanut käytyä läpi kaiken, mitä vuosien aikana on tullut haalittua. Aika vähän meni roskikseen. Vain pari muovikassillista.
Nyt sitten pitäisi saada huoneeni ja materiaalini sellaiseen järjestykseen, että sieltä löytää sen mitä etsii. Materiaalikaappi on ovellinen, mutta korihyllyköt ovat avoimia. Joten huone on todella työskentelyhuoneen näköinen! Ja seinät ovat täynnä valokuvia lastenlapsista ja koskettelukirjoihin ja niiden tekemiseen liittyviä esitteitä, kuvia ja lehtileikkeitä.

Katsotaanpa uskallanko laittaa kuvia sisältä nimikoiduista laatikoista ;) Ovelta katsottaessa näyttää tältä. Ompelukoneen vieressä on vanha radio, jolla voi kuunnella myös c-kasetteja sekä cd-levyjä.

Työhuoneeni ovi on yleensä auki ja olen kiinnittänyt siihen noita esitteitä ja lehtileikkeitä. Näin kaikki meille tulevat saavat ainakin pienen vilahduksen koskettelukirjojen maailmasta.

Kuvat saattavat välillä vaihtua, mutta tuo teksti "Jokaisella lapsella on oikeus satujen ja tarinoiden maailmaan" on ollut siinä alusta asti. Sen alla on näköjään vähän vinossa kummitytöksi saamani Mintun kuvat, joissa näkyy millaista iloa ja riemua koskettelukirjan lukeminen sormilla voi tuottaa. Kiitos, että sain Mintun kummitytökseni!

Ja tässä sitten kirjoittelen niitä näitä. Joskus suunnittelen kirjoja, joskus pidän yhteyttä ystäviini ja joskus kirjoittelen ihan vain kirjoittamisen ilosta (tai pakosta). Lastenlasten kuvia seinälläni on monen vuoden varrelta. Mitään ei oikein raski ottaa pois ja uusia ihania kuvia tulee aina. Lastenlapset ovat usein olleet innoittajiani kun kirjoitan tai suunnittelen uusia koskettelukirjoja.
Muistaakseni Eino Leino kirjoittaa: "Kell' onni on se onnen kätkeköön..." Mutta minä iloitsen ja olen ihan näin julkisesti onnellisena siitä, että olen löytänyt koskettelukirjaharrastuksen. Se on tuonut elämääni todella paljon.