Nyt kissakirjani on valmis - kahtena kappaleena. Alla kaikki sen sivut ja vähän selostusta niiden tekemisestä. Edellisellä kerralla kirjoitin koko tarinan näkyviin ja pari sivuakin siellä oli. Mutta tässä nyt kokonaisuus. Kansisivu on samaa harmaata ulkoilukangasta ja siinä ovat vain kirjan ja tekijän nimet.
Pikkukissa sai nimekseen Miisu, koska meillä kotona oli sen niminen kissanpoikanen kun olin alle kouluikäinen.
 |
| Äitikissan olen kiinnittänyt sivuun isolla mustalla nepparilla, joten se voi lähteä etenemään kirjassa sivulta sivulle. Jotta kissa ei menisi hukkaan seikkaillessaan, sen häntä on ommeltu kiinni sivun alalaitaan. Äitikissa ei huomannut Miisun häviämistä katsellessaan ilmassa surisevia mäkäräisiä. |
 |
| Käärmeen olen tehnyt päällystämällä Ikeasta löytyneen pehmokäärmeen itikkaverhon palasella, jotta käärmeen pinta olisi oikeamman tuntuinen. Käärme matelee samanlaista karkeasta pellavalangasta kudottua polkua pitkin kuin äitikissakin. Värikontrasti taustakankaan ja polun välillä ei ole paras mahdollinen, mutta kosketuskontrasti on hyvä. |
 | |||
| Siilin tavatessaan äitikissa siirtyy sivulle, jossa on polulla vahvempi värikontrasti taustakankaaseen nähden. Siili erottuu paremmin vihreältä polulta. Siilin olen tehnyt tekoturkiksesta muotoilemalla. Sen päätä voi tunnustella siten, että molemmat silmät tuntuvat. Karvat kovetin siilin piikeiksi Paverpol-nimisellä myrkyttömällä kovetusaineella. |
 |
| Seuraavalla sivulla on aidassa reikä, jonka läpi kissaäiti työnnetään viimeiselle sivulle. Aidan takaa löytyy oma piha ja sieltä perunasäkistä pikku Miisu. |
 | ||
| Hiiri, jonka perään Miisu oli lähtenyt juoksemaan, ehti livahtaa jo säkistä ulos. |
 |
| Äitikissa on iloinen, että löysi poikasensa ja suukottaa ja halaa Miisua iloisena. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti