Vihdoinkin jotain uutta

Niin! Vihdoinkin saan jotain valmiiksi. Kirja nimeltä "Äitikissa etsii Miisu-poikastaan" alkaa olla valmis kahtena painoksena. Olen joskus kirjoittanut, että samalla vaivalla tekee kaksikin kirjaa, mutta kyllä se tietysti vie enemmän aikaa kun tekee kaiken kahtena. Mielestäni se silti kannattaa, sillä vähemmällä vaivalla tulee kaksi samanlaista kuin kaksi erilaista kirjaa :)

Tarinani on seuraavanlainen:

Miisu, pieni kissanpoikanen, oli ollut äitikissan kanssa kävelyllä ja nähnyt pienen vikkelän hiiren vilahtavan ohitseen. Miisu oli lähtenyt innoissaan seuraaman sitä ja hävinnyt sen tien. Äitikissa oli katsellut pienten mäkäräisten lentoa eikä ollut huomannut Miisun lähtöä. Äitikissa ihmetteli: ”Minne kummaan se Miisu ehti juosta?”

Äitikissa lähti heti etsimään Miisua. Sitä vastaan tuli vihreä käärme. ”MIAU! Oletko nähnyt Miisua, pientä kissanpoikastani? Se lähti yhtäkkiä juoksemaan jonnekin enkä huomannut minne päin se meni.” kysyi äitikissa käärmeeltä vähän hädissään. ”Kyllä näin. Älä ole hädissäsi. Olet menossa ihan oikeaan suuntaan. Jatka vain matkaasi” vastasi vihreä käärme.

Äitikissa juoksi eteenpäin, mutta Miisua ei näkynyt missään. Äitikissa huomasi siilin polulla. ”MIAU! Oletko nähnyt Miisua, pientä kissanpoikastani?” kysyi äitikissa vähän enemmän hädissään. ”Kyllä näin. Älä ole hädissäsi. Olet menossa ihan oikeaan suuntaan. Näin pienen mustan kissanpoikasen juoksevan tuonne päin.” vastasi siili. ”Jatka vain matkaasi.”

Äitikissa jatkoi matkaansa. Se näki edessään verkkoaidan, jossa oli reikä. ”Onkohan Miisu mennyt tuonne?” mietti äitikissa ja kurkisti aukosta aidan toiselle puolelle. Se mahtui juuri ja juuri ryömimään aukosta läpi ja huomasi olevansa melkein kotipihalla.

Äitikissa juoksi nopeasti kotipihalle. Siellä oli perunasäkki, joka liikkui kummasti. Kissaäiti kurkisti säkkiin ja sieltähän se Miisu löytyi vähän surkean näköisenä. Miisu oli varmaan nähnyt hiiren vilahtavan tyhjään säkkiin ja mennyt perässä.

Kylläpä äitikissa tuli iloiseksi, kun löysi oman rakkaan Miisunsa. Äitikissa ei ollut edes vihainen Miisulle, vaan suukotteli sitä ja sanoi: ”Loppu hyvin kaikki hyvin!”

Ja säkin takaa kurkisti pieni valkoinen hiiri, mutta Miisu ei enää välittänyt siitä, vaan otti tyytyväisenä vastaan äidin suukot ja kehräsi hiljaa äidin vieressä.

Kirjassa on viisi kuvasivua ja jokaisen aukeaman vasemmalla puolella on kuvaan kuuluva teksti. Lisään kuvat sivuista kunhan saan ne kuvattua.

Olin aluksi suunnitellut viimeiselle sivulle reppua, josta pikku Miisu löytyisi. Mutta reppuni olivat liian paksuja, joten vaihdoin reput säkeiksi. Säkit ovat vielä tekemättä. Luulen kuitenkin, että minulla on jossain kangasläjässä säkkikangasta. Ja jos ei ole, käyn huomenna kaupassa.

Sivujen pohjat ovat valmiita ja siilit ja käärmeet ovat paikoillaan. Vain viimeinen sivu on kesken muutoksen takia. Olen huomannut, että minulle tyypillistä on tehdä sivuista hyvin yksinkertaisia. On tekijöitä, joilla on paljon hauskoja yksityiskohtia ja tutkittavia asioita kuvissa kuten esim. Mirjalla. Näin syntyy monenlaisia kirjoja ja se on hyvä se.
Oman koskettelukirjan valmiiksi saaminen tuntuu hyvältä  :D