Reilu viikko on mennyt kierrellessä eteläsuomalaisia sukulaisia ja juhliessa matkalla kahta syntymäpäiväsankaria. Hellettä oli Oulusta lähtiessä ja on jatkunut koko matkan eikä loppua näytä tulevan. Omiin kotirutiineihin on siis palattu. Minulle se tarkoittaa, että voin taas järjestää itselleni aikaa tehdä koskettelukirjoja.
Eilen illalla musiikkia kuunnellessa päällystin kultakaloja ja sain ne ommeltua jo lampeen uimaan. Tänään on sateinen päivä, joten oli hyvä jatkaa kultakala-sivua. Se on nyt sidontaa vaille valmis. Samoin pipo-sivu. Päätin valmistaa sivut lukujärjestyksessä nyt kun kaikki materiaali on olemassa. Tänään sain valmiiksi kaksi sivua. Joskus joidenkin yksittäisten sivujen tekemisessä saattaa mennä useampikin päivä. Mutta uskon saavani kirjan luovutuskuntoon elokuun aikana.
Välillä tuntuu: ei tästä tule "hyvä" - pitäisi keksiä parempi ratkaisu - tämä kohta pitäisi ommella erilaisin pistoin - pysyyköhän tämä varmasti paikallaan - onko tämä oikean tuntuinen tai oikean värinen. Yllätän itseni täydellisyyden tavoittelijana. En ole mikään käsityöihminen sanan varsinaisessa merkityksessä (tunnen monia käsityöihmisiä ja ihailen heidän taitojaan). Olisinpa minäkin. Mutta minulla on jotain muuta eli innostusta ja kykyä ideoida ja keksiä kaikenlaista. Ja intoa ja halua yrittää toteuttaa syntyviä ideoita. Nautin syntyvien haasteiteiden selvittämisestä, ratkaisemisesta ja tekemisestä omilla taidoilla. Nautin, kun lopulta saan valmiiksi koskettelukirjan. Tiedän, että jokainen uusi koskettelukirja merkitsee lukijalleen ja tässä tilanteessa saajalleen iloa pitkäksi aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti