Klikkasin erästä linkkiä, josta oli käyty blogini sivuja lukemassa ja yllätyin iloisesti. Blogia kirjoitteli pienen pojan äiti, joka oli saanut Celiasta lainaksi tekemäni Miisu-kirjan. Siinä hän kirjoitti: "Se on iskenyt Poikaa sinne jonnekin ytimeen, hyvällä tavalla, ja kirjaa on luettu ahkerasti. Esimerkiksi tänään useamman kerran putkeen." Äiti oli myös löytänyt blogini ja löytänyt Miisu -kirjan sieltä.
Kommentoin kirjoitusta kiittäen hänen antamastaan hyvästä palautteesta. Kerroin, että harvoin me tekijät saamme palautetta. Ja hän kirjoitti vastaukseksi todella perusteellista palautetta, joka kannatta muidenkin tekijöiden lukea ja miettiä noita asioita omaa kirjaa tehdessään. Kopioin sen tähän alle ja laitan lapsen nimen kohdalle Poika.
"Miisu-kissa kirjassa on (minun nähdäkseni) monta elementtiä, joista Poika nauttii. Ensinnäkin hän pitää koskettelukirjoista, joissa on kunnon juoni ja liikuteltavia osia (äitikissa). Satu konkretisoituu kun saa itse liikuttaa kissaa ja sen kautta saa hienosti havaintoa siitä, mitä esimerkiksi käsite "läpi" tarkoittaa (kissa vedetään verkkoaidan reiän läpi). Liikkuvan tarinan lisäksi luulen, että Poika tykkää siitä, että päähahmot ovat kissoja - meillä on kaksi kissaa ja tätä kautta eläinhahmo on tuttu. Poika selvästi myös pitää tärkeänä sitä, että äitikissa ei suutu Miisulle ja erityisen paljon Poika tykkää siitä, että äitikissa antaa Miisulle suukkoja - hän liikuttaa itse kissanukkeja vastakkain niin että ne pussaavat oikein monta kertaa. :)
Itse ihastelin kirjassa erityisesti siiliä - sen piikit tuntuvat kovin aidoilta ja niistä lähtee silitettäessä vähän samanlainen ääni kuin jos silittäisi oikeaa siiliä työhanska kädessä. :) Minä tein aikanaan Pojalle kosketuskirjaan siilin, jonka piikit tehtiin tarranauhasta, siitä karkeammasta puolesta.
Itse haaveilen siitä, että ehtisin tekemään enemmän kosketuskirjoja. Ovat vaan niin isotöisiä, että aikaa ei oikein riitä tai sitten kirjat valmistuvat tosi hitaasti. On upeaa, että Celia-kirjastosta saa kosketuskirjoja lainaan ja kunnioitan valtavasti kaikkia vapaaehtoisia, jotka niitä sinne lahjoittavat. Arvostan sinua. Kiitos, kiitos, kiitos!
PS. Jos haluat vinkkiä käyttäjänäkökulmasta, niin yksi aspekti, jota minä kosketuskirjoissa usein mietin, on äänimaailma. Yritän saada tungettua monenlaista rapisevaa, kahisevaa, helisevää ja kolisevaa materiaalia kirjan mukaan. Poika ainakin nauttii näistä ääniyllätyksistä suunnattomasti. :)"
Voi, miten toivoisin, että tätä blogia lukevat kommentoisivat kirjoituksiani ja ihmettelisivät, kyselisivät ja antaisivat vinkkejä. Ja äidit, joiden lapset lainaavat Celian kirjoja, ehdottakaa lisäyksiä, muutoksia tai kertokaa mikä on ollut tosi hyvää. Sillä tavalla koskettelukirjojen tekijöille välittyisi minun kauttani palautetta ja uusia ideoita. Näin myös kommentoijat voisivat kokea olevansa mukana koskettelukirjakampanjassamme, joka jatkuu jo viidettä vuotta!
