Harrastuksena koskettelukirjat

Enpä arvannut mitä siitä seuraa, kun kuusi vuotta sitten syksyllä 2009 soitin Celia-kirjastoon. Kyselin silloin vielä minulle tuntemattomalta Irmeliltä voisiko hän tulla Ouluun kertomaan koskettelukirjoista ja niiden tekemisestä.

Kerroin Irmelille puhelimessa että olimme Vares -hankkeessa miettineet, mikä voisi olla ihan uudenlainen vapaaehtoisille suunnattu toiminta.  Kaikki eivät innostuneet esim. henkilökohtaiseen ystävätoimintaan tai tiettyihin aikoihin sitouttavaan toimintaan. Oli monia, jotka mieluummin tekivät yksin kotona tai omassa ryhmässään käsillä jotain. Monilla oli innostusta käsitöihin ja askarteluun sekä halu auttaa tai tehdä jotain hyvää. Erään kohtaamisen seurauksena syttyi idea uudesta vapaaehtoistoiminnasta, joka vastaisi juuri heidän tarpeisiinsa. KOSKETTELUKIRJAT! 

Irmeli innostui heti. Ensimmäinen puhelinkeskustelumme kesti ainakin tunnin ja sai poskeni hehkumaan aivan punaisina. Mutta Irmeli oli kiireinen omassa työssään ja pääsi tulemaan Ouluun vasta maaliskuun alussa 2010.

Alla näkyy teksti, jolla vapaaehtoisia kutsuttiin alussa järjestettäviin tilaisuuksiin:

TERVETULOA MUKAAN KAMPANJAAN TEKEMÄÄN KOSKETTELUKIRJOJA, KUVIA TAI TARINOITA

 VARES-keskuksen järjestämässä kampanjassa valmistetaan lukuvuoden 2010–2011 aikana koskettelukirjoja näkövammaisille lapsille.

Kirjat lahjoitetaan EU:n vapaaehtoistyön vuonna 2011 näkövammaisten kirjasto Celiaan, josta niitä lainaavat eri-ikäiset näkövammaiset ja kehitysvammaiset lapset kaikkialta Suomesta.

Ensimmäisessä koskettelukirjaillassa oli
 kolmisenkymmentä kuulijaa. Kuvissa Irmeli  kertoo
 aiheesta ja esittelee Celian koskettelukirjoja 

Siitä se alkoi. Sain valtavasti Irmelin elävästä ja innostavasta esityksestä. Kun puhuu sydämellään ja luovasti asiastaan se tarttuu kuulijoihin. Pidin Leenan, yhden ompelutaitoisen vapaaehtoisen kanssa kurssin heti seuraavana viikonloppuna. Ja siitä se alkoi...

Irmeli tuli taas seuraavana syksynä omalla lomallaan uudelleen Ouluun, jolloin järjestimme useita innostavia esittelyjä kampanjan jatkumiseksi. Irmeli perehdytti minut asiaan ja sain häneltä luvan jatkaa esittelyjä ja opastamista yksinkin. Kiitos Irmelille, hyvin on mennyt ja tukea on aina tarvittaessa löytynyt häneltä.

Tässä joukossa on yksi vapaaehtoinen, jonka käsistä on lähtenyt
vuosien myötä kymmenen koskettelukirjaa!

 Jäin "lopullisesti" eläkkeelle työelämästä tammikuussa 2011, mutta lupasin hoitaa sovitun kampanjan loppuun. Sen piti tarkoittaa, että toukokuussa LIIKUTA MINUA -tapahtuman yhteydessä lahjoitetaan valmistuneet koskettelukirjat  näyttävästi Celialle Oulun torilla. Niin tehtiinkin. Kaikki 20 valmista koskettelukirjaa olivat ensin kaiken kansan kosketeltavina. Me Irmelin kanssa esittelimme niitä yhdessä  katselijoille ja minä kerroin heille oululaisesta kampanjasta.

Kirjat on laskettu Celiaa edustavan Irmelin jalkojen juureen.
Taustalla näkyy Naisten koulun ryhmä, joka teki yhden
lahjoitetuista kirjoista.

Tähän sen piti loppua. Mutta en malttanut lopettaa, vaan jatkoin koskettelukirjojen tekemistä itse ja järjestin aluksi Vareksen tiloissa esittelyjä ja ohjausiltoja vapaaehtoisille. Vares-hankkeen päättyessä siirryin aluksi NNKY:n tiloihin toimimaan. Ja lopulta syksystä 2013 siirsin oman vapaaehtoispanokseni sekä tekijänä että ohjaajana kokonaan Oulun NNKY:n toimintaan.

Ja tässä nyt ollaan kuusi vuotta sitten syntyneen idean myötä  lähes naimisissa :) Jos olette blogia seuranneet, tiedättekin miten paljon ja mitä kaikkea se on tuonut tullessaan. Joitakin asioita mainitakseni: Minä olen saanut mieluisen ja hauskan harrastuksen, jossa muinaisen lastentarhanopettajan henki pääsee pintaan ja voin käyttää myös kouluttajan ammattitaustaa hyväkseni ryhmien ohjauksessa ja vapaaehtoisten innostamisessa. Celia-kirjasto on saanut Oulun seudulta noin 70 uutta koskettelukirjaa. Moni vapaaehtoinen on voinut olla mukana hyvän kierrättämisessä omien vahvuuksiensa kautta. Mukana olleille on syntynyt ystävyyssuhteita ja hyviä tuttavuuksia. Moni opiskelija on saanut tehtyä opintosuorituksia ja opinnäytetöitä koskettelukirjojen avulla. Tätä luetteloa voisi vielä jatkaakin...

Toivon vain, että terveyttä riittäisi jatkaa tätä harrastusta, sillä niin monta projektia ja innovaatiota on vielä kesken ja muutama suunniteltu vielä aloittamattakin.