IKIOMA talkoot nyt Oulussa

Eilen päästiin aloittamaan IKIOMA-talkoita myös Oulussa "Sastamalan mallin" mukaan. Se toimii hyvin.

Mukana oli toista kymmentä talkoolaista läheltä ja kaukaa. Tietysti eripuolilta Oulua, mutta myös Raahesta ja jopa Hämeenlinnasta. Hämeenlinnassa asuu Suomen NNKY:n järjestösihteeri Riitta Räntilä, joka halusi tutustua IKIOMA-ensikirjaan ja sen tekemisiin talkoilla. Samalla suunniteltiin talkoita myös Hämeenlinnaan.

IKIOMA-ensikirja saa kaikki asiasta ja kirjasta kuulijat innostumaan. On todella ihanaa olla toteuttamassa tällaista hanketta, johon kaikki voivat ja uskaltavat osallistua. Tässähän ei tarvita erityisiä taitoja. Jokainen osaa tehdä jotain: Joku voi leikata saksilla palasia kankaista tai nauhoja sovitun mittaisiksi pätkiksi. Joku käsin ommellen päällystää pyöreiksi leikattuja solumuoveja kangaspalasilla tai kulkusia sivulle merkittyihin kohtiin. Eri vaiheissa tarvitaan myös sellaisia talkoolaisia, jotka osaavat käyttää ompelukonetta tai saumuria.

Saisimmepa jostain ompelukoneen ja saumurin, joita voisi kuljettaa mukana eri talkoopaikoissa. Tällä hetkellä on käytössä vain minun oma ompelukoneeni. Sastamalassa talkoilimme Muistolan koulun tekstiilityönluokassa, jossa meillä oli ompelukoneita ja saumureita käytössämme.

Eli yksi tapa osallistua IKIOMA-hankkeeseen on lahjoittaa tai lainata käyttöömme koneita 😊

                  

               

TouchTale-projekti on nyt virallisesti päättynyt

Olimme veljeni Sepon kanssa viime torstaina esittelemässä Celiassa TouchTale-projektin tilannetta. Saimme projektin toteuttamista varten apurahaa Sokeain Lasten Tukisäätiöltä. Säätiö määritteli aikataulun projektillemme  toukokuusta 2015 vuoden 2016 loppuun. 

Celiassa oli loppuselvitystämme kuuntelemassa seitsemän celialaista.  Irmeli Holstein ja Satu Jokinen olivat koskettelukirjapuolelta ja muut olivat it-puolen tai hallinnon edustajia. Seppo esitteli sovellusta ja sen käyttö- ja kehittämismahdollisuuksia. Minä esittelin testiryhmän antamia palautteita sekä Celian henkilökunnalle tehdyn kyselyn tuloksia. 

Tarkoituksena oli miettiä Touchtale - sovelluksen mahdollisesta siirtymisestä Celiaan. 

"Kokouksen päätteeksi todettiin, että Celia kiittää TouchTale – tiimiä hienosta työstä ja hyvästä konseptista. Celia haluaa kuitenkin vielä käydä asiaa läpi sisäisesti lähitulevaisuudessa. Tästä huolimatta TouchTale-projekti jatkaa nykyisen mallin hyödyntämistä ja tarjoaa koskettelukirjoja joita voidaan rikastaa äänisovelluksella Celian koskettelukirjoja lainaaville asiakkaille, näkövammaisille ja kehitysvammaisille pienille lapsille." (ote muistiosta)

Tapaamisesta jäi meille molemmille vähän pettynyt tunnelma. Emme itse olleet hetkeäkään ajatelleet taloudellista hyötyä itsellemme. Itse olen tehnyt vapaaehtoisena ja ohjannut muitakin tekemään koskettelukirjoja, jotka on lahjoitettu Celialle. Kun keksimme, miten äänitehosteita voisi käyttää näissä kirjoissa, aloimme suunnitella ja sitten toteuttaa ajatuksiamme. Meillä on kummallakin omat vahvuutemme ja halu käyttää taitojamme tarvittaessa. Olemme molemmat Sepon kanssa olleet hyvin innostuneita ideastamme ja nähneet sen merkittäväksi asiaksi näkö- ja monivammaisille lapsille, joille on niin vähän sopivia kuva- ja satukirjoja tarjolla. 

Projektin aikana olemme saaneet tehtyä tavoitteemme mukaisesti kymmenen TouchTale-kirjaa Celiaan lainattaviksi. Käytännössä me Sepon kanssa jatkamme nyt kokonaan vapaaehtoisina TouchTale-kirjojen tekemistä, vaikka projekti onkin päättynyt.

Kuvassa  kaikki kymmenen TouchTale-kirjaa projektin loppuessa (kuva vähän epäselvä  😃)

Täytyy vain toivoa, ettei tämä projekti jää tähän, vaan sen mahdollisuuksia hyödynnetään jotenkin. Jos meidän vapaaehtoista panosta ei enää tarvita sen kehittämiseen niin toivomme, että Celiasta löytyy halua ja innostusta idean eteenpäin kehittämiseen.

Sata IKIOMA ensikirjaa Sastamalasta!!!

Kukapa olisi uskonut, että ensimmäinen tavoitteeni IKIOMA-hankkeessa uhkaa toteutua ennen kuin hanke "virallisten" suunnitelmien mukaan oikeastaan lähtee käyntiinkään.

Kertausta: Ensimmäisen kerran kerroin julkisesti IKIOMA-hankkeesta NNKYn järjestöpäivillä Turussa lokakuun alussa. Siellä se sai aikaan vahvan innostuksen asiaan ja on tähän mennessä poikinut jo muutaman valmiin ensikirjankin. Siellä en kuitenkaan vielä osannut oikealla tavalla ohjata kirjojen valmistamiseen. Nyt hankkeen toimintatapa on selkiytynyt. Se on IKIOMA-talkoot.

Sastamalassa kuukauden sisällä on pidetty kolmet talkoot ja tulos on uskomaton! Ensimmäisissä talkoissa osallistujat olivat pääasiassa Mintun verkoston väkeä. Talkoisiin haluttiin saada myös uusia ihmisiä ja juttu paikallisessa Alueviestissä toimi. Sen perusteella tuli seuraaviin talkoisiin monta uutta sastamalaista. Yksi heistä kuului ryhmään Tyrvään tyykitytöt (siitä myöhemmin lisää). Sen lisäksi asiaan tuli tutustumaan jutun perusteella minuun  yhteyttä ottanut Satakunnan vankilan Köyliön osastolta vankien ohjaaja Eija Soini. Ja taas saatiin paljon aikaan. Ilmeisesti ei kuitenkaan tarpeeksi, sillä molemmilla kerroilla talkoolaiset halusivat ottaa töitä mukaan vielä kotiinkin.

Aivan valmiita Ilopillereitä kanteen ommeltaviksi on silmineen ja suineen jo 15. Silmiä ja suita odottavia naamoja on noin 60. Hopeisia kuu-kuvia on valmiina sivulle ommeltaviksi jo 50 (kotitöinä vielä 14). Kulkuset on ommeltu jo 22 punaiseen sivuun ja 18 punaisen sivun toiselle puolelle on ommeltu jo hypistelynauhatkin. Kaikki tehdyt ruudukot ovat alla olevassa kuvassa (niiden materiaalia ei ollut mukana enempää) Talkoolaiset olisivat ottaneet lisääkin kotitöitä, mutta minulla loppui materiaali!

    

Kuva on otettu kahden talkooillan jälkeen, joten siinä on vain osa tehdyistä sivuista. 

Kolmannet talkoot olivat lauantaina ja aikaa oli varattu vähän enemmän. Mukana oli taas uusia ihmisiä mm. kolme Tyrvään tyykitytöistä. Tyykitytöt olivat kuuntelemassa mistä on kysymys ja lähtivät lauantai-illan viettoon muualle. Mutta he jättivät aikamoisen haasteen minulle: "Me olemme päättäneet tehdä Tyrvään tyykityttöjen kanssa vähintään 100 IKIOMA ensikirjaa. Voimme aloittaa vuoden vaihteen jälkeen, mutta tarvitsemme materiaaleja ja mallikirjan." 

Oli ensin pakko vähän epäillä ja vetää henkeä, mutta uskottava on. Tyrvään tyykitytöt ovat noin kymmenen naisen ryhmä käsityötaitajia, jotka haluavat osallistua erilaisiin hyväntekeväisyys projekteihin. Tämä tarkoittaa, että Ouluun palattuani ensimmäisiä tehtäviäni on hankkia materiaalia lisää sataan kirjaan. Oikeastaan vielä toiseenkin sataan kirjaan, sillä hankehan on vasta alkamassa ja kohtahan ensimmäiset sata ovat valmiita.

Tyykitytöt eivät ole ainoita yllättäjiä Sastamalan seudulla. Köyliön vankilaosastolla alkavat vangit 28.11. valmistamaan osia IKIOMA ensikirjoihin. Siellä ohjaajana toimii Eija Soini, joka kävi toisessa talkooillassa tutustumassa. Hän on pannut tuulemaan ja tiedottanut asiasta koko Suomen vankeinhoitolaitokselle, pääjohtajaa myöten. Ajatuksena on, että vangit voivat halutessaan ilmoittautua mukaan yhteiseen tekemiseen Eijan ohjauksessa. Tästä kirjoittelen lisää, kun kuulen miten työskentely lähtee käyntiin. Toiveissa on käydä itsekin paikan päällä.

Tyrvään tyykityttöjä

  
                                         Lauantain talkookuvia

Sponsoreita tarvitaan! Yhden IKIOMA ensikirjan materiaalit maksavat noin 13€. Voisikohan jotenkin saada sponsoretia lahjoittamaan materiaalia tai rahaa ostoa varten esim. kymmeneen kirjaan? 

IKIOMA ensikirja syntyy talkoohengessä

Turussa pitämäni työpajan jälkeen jäi sellainen tunne, että työskentelyä kirjojen valmistamiseksi voisi jollain lailla kehitellä. Alettiin Maaritin kanssa puhumaan IKIOMA-talkoista. Sovittiin talkoopäiväkin jo joulukuulle, 12.12. Se sai uudet ajatukset pyörimään. Talkoothan (ainakin meidän taloyhtiössä) tarkoittaa, että jokainen tekee yhteiseksi hyväksi sen mitkä parhaiten itseltä luonnistuu.

Niinpä kysyin Mintun Mirka-äidiltä löytäisikö hän talkooporukkaa, kun tulen joksikin aikaa muissa asioissa Sastamalaan. Ja Mirka pisti tuulemaan. Meitä kokoontui 27.10. seitsemän talkoolaista Muistolan koulun käsityöluokassa klo 17.30. Kahvia oli isossa termarissa ja Fiian synttärikakkua ja piirakoita pöydässä. Paikalle oli kutsuttu myös paikallislehden Pauliina-toimittaja. Kerroin ensin yleistä koskettelukirjoista lyhyesti ja sitten IKIOMA ensikirja-hankkeesta diojen avulla. 

Ja sitten alettiin hommiin! Olipa tehokasta joukkoa. Onneksi oli riittävästi materiaalia :)

Niinkuin kuvista näkyy, ei kahvia meinattu ehtiä juoda, kun kaikilla oli tekemisen into päällä! Päätettiin tehdä kuvia kahteen ensimmäiseen lehteen eli mustaan ja punaiseen. Se tarkoitti, että leikattiin ja ommeltiin ilopillerin hymynaamoja kanteen, hopeisia kuu-kuvia toiselle puolen, ommeltiin kulkusia punaisen sivun vasemmalle puolelle ja harsittiin erilaisia nauhoja oikealle puolelle. 

Koska sovittu aika oli vain parisen tuntia, jäi monille tunne ajan loppumisesta kesken. Kerroin tulevani pian uudelleen ja olevani silloin kolme viikkoa sisareni luona Sastamalassa. Ja Mirka pani taas tuulemaan: tulossa kahdet talkoot ja oma suljettu IKIOMA talkooryhmä facebookissa. Huh! Täytyy lähteä kauppoihin ostamaan lisää materiaalia. 

Facebook 13.3.2014 Iloista kevättä kaikille koskettelukirjojen tekijöille!
Meilläkin ehkä joskus ihmetellään aikaansaannoksianne
syntymäsokean Mintun kanssa.
Idearikkaita askarteluhetkiä toivottelee Minttu ja Mirka.

Ihana nähdä innokkaita, iloisia ja aikaansaavia ihmisiä yhteisen asian parissa. Minttu on heille kaikille tuttu. Ja jos oikein tarkkaan miettii, mistä koko tämä idea ensikirjasta syntyi, jäljet johtavat päivään jolloin näin Mintun kuvan facebookissa ja Mirkan tekstin siinä vieressä. Minttu ei ollut silloin vielä kahta vuotta, joten hän ei voinut lainata koskettelukirjoja Celiasta. 

Talkoita vain muuallekin suunnittelemaan. Olemme saaneet Oulun NNKY:lle apurahaa hankkeen toteuttamiseen. Aluksi teemme 100 IKIOMA ensikirjaa!  

IKIOMA ensikirjan kuulumisia

IKIOMA ensikirja - hanke lähti tosiaan hienosti liikkeelle Turussa. Sen seurauksista on kuulunut jo uutisiakin. Turun NNKY:n tiloissa on ihailtavana jo kaksi valmista IKIOMA ensikirjaa! Hienoa turkulaiset! 

Kuvassa Turussa valmistettuja sivuja

Olemme Oulun NNKY:n nimissä hakeneet Sokeain lasten tukisäätiöltä avustusta IKIOMA ensikirja-hankkeeseen. Tänään on kokous, jossa päätetään avustuksista. Toivomme saavamme sieltä avustusta materiaaleihin, kirjojen postituskuluihin sekä matkakuluihin hankkeen levittämistä varten eri puolille Suomea.

Yritämme saada hanketta myös yhdeksi Suomi 100vuotta - juhlavuoden tapahtumista. Jos hanke hyväksytään mukaan, voimme hakea rahoitusta suunnittelemaani  vanhemmille tarkoitettuun kirjaseen, joka liitetään IKIOMA ensikirjan mukaan.

IKIOMA ensikirjan suunnittelun rahoituksesta on vastannut Oulun Kalustuspalvelu. Juuri tänään tapasin Oulun Kalustepalvelun Jukka-Pekka ja Ville Karppisen. He asensivat meille kesällä keittiöön saarekkeen, jonka asennuskustannukset olisivat olleet 350€. Mutta eipä ollut! "Pojat" halusivat antaa asennuspalkkionsa minulle koskettelukirjojen tekemisestä syntyviin kustannuksiin.

Jukkis ja Ville Katselevat ja esittelevät IKIOMA ensikirjan prototyyppiä,
 jonka suunnitteluun, materiaalikokeiluihin ja teko-ohjeiden koostamiseen
 olen kesä ja syksyn aikana käyttänyt ainakin  sata työtuntia.

Kiitos Jukkis ja Ville eli Oulun Kalustepalvelu, että jo toisen kerran halusitte tukea toimintaamme näkö- ja monivammaisten lasten iloksi ja hyödyksi.

IKIOMA ensikirja -kampanja on alullaan!!

Viime lauantaina Turussa, NNKY:n järjestöpäivien koskettelukirja-pajassa oli toistakymmentä innokasta osallistujaa, jotka kuuntelivat ja katselivat dioja, kun alustin työpajan aihetta: IKIOMA ensikirja

Tässä tarkastellaan ohjetta ja mietitään,
 miten materiaalia siinä kohti käytetään.

Tällaiselta tämä sivu tuntuu..

Materiaalin jakoa jatkotyöskentelyyn.

Ompelukonekin pääsi töihin.

Valmistettavassa IKIOMA ensikirjassa on neljä lehteä, joka tarkoittaa kahdeksaa kuvaa. Eli 

kuvat lehden molemmin puolin. Kaikki lehdet ovat erivärisiä: musta, punainen, keltainen ja sininen.

Hankkeen ajatuksena on, että IKIOMA ensikirja on aina ihan samanlainen. Jokaisen kirjan kanteen ommellaan tuotemerkki. Yksityiskohtaiset ohjeet tulevat tännekin myöhemmin. Ne julkaistaan todennäköisesti myös  ensi vuoden ensimmäisessä Silmäterä-lehdessä. 

Syksy tuo tullessaan aina jotain uutta!

"19.12. 2013

Kääriessäni omille lastenlapsille kirjoja joulupaketteihin ajattelin niitä lapsia, jotka eivät pystyisi katselemaan eivätkä lukemaan paketoimiani kirjoja. Kuinkahan moni näkö- ja monivammainen lapsi toivonut saavansa joululahjaksi oman kirjan? Siis sellaisen kirjan, jota voisi itse lukea ja katsella omin käsin tunnustelemalla. Ja kuinka moni sellaisen saa? Ehkä jollakin lapsella on kummi tai sukulainen, joka pystyy toteuttamaan lapsen toiveen valmistamalla juuri häntä kiinostavan koskettelukirjan.

Useimmat näkö- ja monivammaiset lapset voivat vain lainata itselleen sopivia koskettelukirjoja. On todella hienoa, että Suomessa on Celia-kirjasto, josta voi lainata tällaisia kirjoja. On myös ollut mahtavaa kokea, että monet sanan- ja  kädentaitajat tai muuten asiasta innostuneet ihmiset ovat halunneet tehdä hyvää  joko valmistamalla koskettelukirjoja itse tai tukemalla eri tavoin koskettelukirjojen vapaaehtoisia tekijöitä. Olisipa meitä tekijöitä niin paljon enemmän, että voisimme vaikkapa tuplata tekemiemme lahjoitettavien kirjojen määrän. Silloin ehkä joku lapsi voisi saada itselleen mieluisan kirjan luettavaksi juuri haluamanaan aikana. Eikä hänen tarvitsisi odottaa kuukausia saadakseen lainaksi juuri sen kirjan. (Meinasin ensin toivoa, että voisimme tehdä kaikille joululahjaksi oman koskettelukirjan.) "

Yllä olevan tekstin olen kirjoittanut noin kolme vuotta sitten blogiini. Asiana se on mietityttänyt minua monta kertaa sen jälkeenkin. Olen monessa yhteydessä sanonut, että vielä joskus aloitan kampanjan, jossa tehdään jokaiselle Suomessa asuvalle alle 2-vuotiaalle näkömonivammaiselle lapselle ihan ikioma koskettelukirja. Se on ollut haave näihin asti.

Mutta nyt siitä haaveesta tulee totta!!

Turussa järjestetään syys -lokakuun vaihteessa NNKY:n järjestöpäivät. Minua on pyydetty sinne pitämään koskettelukirja-työpajaa. Olen mietiskellyt tässä kesän mittaan, miten ihmeessä muutamassa tunnissa voidaan saada konkreettisesti jotain aikaan. Ensimmäinen tunti menee, kun kerron diojen avulla koskettelukirjoista, niiden käytöstä, käyttäjistä ja koskettelukirjojen tekemisestä. Mukanani on myös monia valmiita koskettelukirjoja. Sen jälkeen haastan mukana olijat levittämään saamaansa tietoa omille paikkakunnilleen ja innostan mukaan uuteen kampanjaan, jossa tehdään pienimmille näkömonivammaisille lapsille ikiomia koskettelukirjoja. 

Jospa saisin alulle järjestöpäivien kautta Kosketeltava ensikirja -kampanjan!

Tällainen valtakunnallinen kampanja vaatii monenlaista suunnitelmaa. Suomessa syntyy tietojeni mukaan lähes sata näkömonivammaista lasta vuosittain. Miten perheisiin saadaan kirjat? Millainen on näkömonivammaisen ensimmäinen koskettelukirja? Kuka niitä tekee? Minkä verran toimintaan tarvitaan rahaa ja mistä?
Olen lähettänyt kirjeet kaikkien keskussairaaloiden niille kuntoutusohjaajille, joiden oletan olevan tekemisissä alle kaksivuotiaiden näkö- ja monivammaisten lasten perheiden kanssa. Etsin tiedot netin kautta. Vastauksia ja kannanottoja kirjeeseeni olen saanut vasta kahdelta kuntoutusohjaajalta, mutta odotan vielä toiveikkaana sillä kirjeeni meni monien loma-aikana. 
Otan vielä yhteyttä Näkövammaisten liittoon ja Näkövammaiset Lapset yhdistykseen kysyäkseni heidän ajatuksiaan tällaisen kampanjan toteuttamisesta.

Olen alkanut suunnittelemaan prototyyppiä ensikoskettelukirjaa varten. Onhan tärkeää, että jokainen mukaan tuleva vapaaehtoinen tietää mitä häneltä odotetaan. Ajattelen, että jokainen vapaaehtoinen tai vapaaehtoisryhmä saisi selkeän paketin, jossa on: tietoa kampanjan toteutuksesta, koskettelukirjoista yleisesti, perustietoa pienistä näkömonivammaisista lapsista sekä selkeät kuvitetut kosketeltavan ensikirjan teko-ohjeet, tietoa tarvittavasta materiaalista ja osoitteet, johon valmiit kosketeltavat ensikirjat toimitetaan. 

Tästä se nyt lähtee, kun tämän julkaisen! 
Olisi kiva jos sinä, tämän tekstin lukija haluaisit kommentoida tai antaa ideoita kampanjan kehittelyä varten. Tai kerro missä päin asut, jos sinulla itselläsi on pieni näkövammainen lapsi, joka tarvitsisi koskettelukirjaa eikä vielä voi lainata sellaista Celiasta. Tekstin lopussa on kohta "ei kommenttia" tai jos siellä jo on kommentti niin esim. "yksi kommentti", josta painamalla pääsee kirjoittamaan omansa.

Pakollinen kesäloma täällä!

Tietokoneeni aiheutti minulle harmaita hiuksia. Se nimittäin ei yht'äkkiä käynnistynyt. Ei inahtanutkaan. Hyvänlaatuinen ja alle kaksi vuotta vanha tietokone. Siitä seurasi aikamoinen paniikki, sillä en ollut pitkään aikaan tehnyt varmuuskopioita. Tuosta paniikista on nyt jo kuukausi aikaa ja tänään sain koneeni takaisin huollosta. Toki jälkikasvu oli tehnyt taikoja ja ottanut toimimattomasta koneesta jollain telakalla kaikki tiedot talteen <3  eli nou hätä. Ja varmasti teen tästä lähtien jokaikinen päivä kaikesta varmuuskkopiot.

Tänään  olen siis istunut koneeni ääressä ja kirjoitellut toisen koskettelukirjaprojektini tekstiä. Kyse on Irmelin kanssa tehtävästä kirjasta, joka neuvoo miten koskettelukirjoja tehdään. Välillä se tuntuu ikuisuusprojektilta ja välillä se lentää kevyesti eteenpäin kuin voikukan haituvat puhallettaessa. Onneksi ei ole mitään kiveen kirjoitettua deadlinea. En olisi kyllä uskonut, että kirjan tekeminen on näin aikaa vaativa projekti. Jos olisikin ollut niin, että joka päivä tai joka viikko tai edes joka kuukausi olisi ollut tietty työskentelyaika, johon ei muu elämä olisi vaikuttanut. Mutta kun "elämä on!"
Ja kuitenkin projekti jatkuu... ja valmistuu...

Kaikki oppilaitokset mukaan koskettelukirjoja tekemään!

Nyt on Oulun yliopistolla ollut koskettelukirjanäyttely ohi ja purettu.
Vilkaisu vieraskirjaan sai hymyn huulille. Siellä oli paljon erilaisia ihailevia ja jatkoon kannustavia lausahduksia kävijöiltä. Monelle vierailijalle koskettelukirjat olivat olleet aivan uusi tuttavuus. Eli näyttelymme yksi tavoite toteutui hyvin: halusimme levittää tietoa siitä, että näkö- ja monivammaisten sekä kehitysvammaisten lasten mahdollisuus päästä tutustumaan kuvallisiin satuihin ja tarinoihin toteutuu parhaiten ja joidenkin lasten kohdalla ainoastaan koskettelukirjoja lukien, kuunnellen ja käsin tunnustellen.
Toinen tavoitteemme oli  tuoda esille sitä, että koskettelukirjojen tekeminen voi olla tärkeä osa opetussuunnitelmaa jopa akateemisessa koulutuksessa. Toivottavasti yliopiston ja avoimenyliopiston rahakirstujen vartijatkin kävivät paikalla ja huomasivat miten opetussuunnitelmat ja hyvän kierrättäminen voivat tukea toisiaan ja motivoida opiskelijoita tekstiilityön opinnoissa.

Joka tapauksessa tätä jatketaan Oulun yliopistolla. Toivottavasti tieto näyttelystä innostaa ja hoksauttaa muitakin oppilaitoksia tällaiseen työskentelyyn. Toivottavasti oivalletaan miten laaja-alaisesti koskettelukirjojen valmistaminen palvelee oppimista. 

Jos joku tekstiilityönopettaja tai ohjaaja tarvitsee alkuinfoa ja motivointia alussa olen käytettävissä sillä edellytyksellä, ettei minulle tule siitä kohtuuttomia kuluja. Ja tietysti sillä edellytyksellä, että koskettelukirjat lahjoitetaan Celialle, jonka kautta ne palvelevat koko Suomen näkövammaisia, monivammaisia ja kehitysvammaisia lapsia.

Yhteystietoni: vuokko(at)touchtale.com tai puh. 0400 726178

Kuvissa kaikki yliopistolla tehdyt koskettelukirjat vuosilta 2011-2016

Kuvassa koskettelukirjaesite, opas tekijöille, kuvia kansainvälisestä Typhlo&Tactus-koskettelukirja-
kilpailuista,  joissa kaksi kertaa on ollut mukana myös yliopistolla valmistuneet koskettelukirjat.

Oulun yliopistolla historiallinen tapahtuma - maailman ensimmäinen yliopistossa tehtyjen koskettelukirjojen näyttely avattiin!

Aivan hyvin voi kirjoittaa: Tänään vietettiin Oulun yliopistolla historiallisia avajaisia. Ensimmäinen "yliopistollinen" koskettelukirjanäyttely avattiin. 

Näyttelyä on suunniteltu huolella ja lehdistöteidote tilaisuudesta lähetetty laajasti mediaväelle. Kalevan kulttuuritoimittaja Pia Kaitasuo kävi  yliopistolla valokuvaajan kanssa etukäteen tutustumassa koskettelukirjoihin ja niitä tehneisiin opiskelijoihin. Hänen tekemänsä hyvä juttu oli tämän päivän Kalevan kulttuurisivulla ja senkin perusteella olisi voinut tulla avajaisiin. Kannattaa lukea se. Nettikalevassa oli kuvagalleria, jossa näkyy opiskelijoita ja heidän tekemiään kuvia.

Tässä linkki: http://www.kaleva.fi/uutiset/galleriat/oulun-yliopistolla-syntyy-myos-koskettelukirjoja/9602/

Toisaalta näyttely on auki kaksi viikkoa, joten vielä ehtii käydä tutustumassa koskettelukirjoihin ihan kaikessa rauhassa Tiedekirjasto Pegasoksen aulassa kirjaston aukioloaikoina kesäkuun 1. päivään saakka. 

Olisi tietysti toivonut, että avajaisissa olisi ollut enemmän vieraita. Erityisesti yliopiston hallinnon väen olisi odottanut osoittavan kiinnostusta tällaiseen ainutlaatuiseen tapahtumaan. Mutta nyt ne parikymmentä paikalla olijaa pääsi paremmin katselemaan ja koskettelemaan näytteillä olevia koskettelukirjoja.

Tässä muutamia kuvia tilaisuudesta, jossa Marjut Sarkkinen avasi näyttelyn kertomalla siitä, miten koskettelukirjat ovat tulleet mukaan opetusohjelmaan ja miten monenlaista merkitystä sillä on sekä yliopiston että opiskelijoiden kannalta sen lisäksi, että se antaa yhä useammalle lapselle mahdollisuuden päästä mukaan satujen ja tarinoiden maailmaan. 

Mintun pieni laulukirja on valmis!

Olen tässä muiden koskettelukirjahommien ohella tehnyt pientä laulukirjaa. Halusin tehdä sellaisen pienelle koskettelukirjakampanjan "mannekiinille". Mintun kuvia on ollut monissa kampanjamme esitteissä sekä dai-esityksessä, jossa kerron koskettelukirjojen merkityksestä ja niiden tekemisestä.

Tiedän Mintun äidin kanssa viestiteltyäni, että Minttu rakastaa lauluja. Sain häneltä urkittua, mitkä olisivat Mintulle mieluisia lauluja. Valitsin niistä kuusi laulua ja aloin suunnitella pientä yksinkertaista kirjaa. Jokaisella sivulla on vain yksi kosketeltava kuva. Minttu ei osaa vielä puhumalla toivoa laulua. Niinpä toivon, että Minttu oppii sivua tunnustelemalla toivomaan, mikä laulu seuraavaksi laulettaisiin.

Viisi sivua on ollut joa pitemmän aikaa valmiina, mutta "Pieni tytön tylleröinen" on tuottanut vaikeuksia. Mietin olisiko kuvassa tytön tyllerö, nukkumatti vai sinipiika pieni. Lopulta päädyin tytön tylleröön. En ole ihan tyytyväinen tyllerön hahmoon, mutta tällä kertaa en parempaan pystynyt ;)

Toivoin, että voisin itse viedä kirjasen Mintulle, mutta aina ei voi itse suunnitella ohjelmaansa. Kummimummin on nyt oltava kotona, koska vaaria odottaa selkäleikkaus parin viikon kuluttua ja hän tarvitsee monenlaista apua täällä kotona. Eikä vaari varmaan ihan heti pysty istumaan autossa viittäsataa kilometriä, jollainen matka on kummimummin ja Mintun  välillä.

En malta olla laittamatta kuvia tähän kommentoitaviksi. Arvatkaapa mitä lauluja nuo kuvat panevat laulamaan. Otin nuo kuvat kännykällä enkä ole niitä yhtään rajannut tai muuten muokannut. Teen sen myöhemmin. Sillä nyt on kello jo yksi yöllä ja on syytä kömpiä vaarin viereen :)

Sain niin ihania kuvia tekemästäni kirjasta facebookin kautta, että vaihdan kuvat tähän entisten tilalle. Uusissa kuvissa näkyvät Mintun kädet, kun hän tutustuu uuteen kosketeltavaan laulukirjaansa.

Juhlat ja koskettelukirjojen esittelyä Hotelli Helkassa

Suomen NNKY-liiton 120-vuotisjuhlan yhteydessä 24.4.2016 Helsingissä Hotelli Helkan tiloissa esiteltiin paitsi liiton historiaa myös nykyaikaa paikallisyhdistysten toimintojen kautta. 

Olin siellä edustamassa oululaista toimintaa mukanani matkalaukullinen koskettelukirjoja, jotka levitellin kahdelle pöydälle katseltaviksi ja kosketeltaviksi. Vierellä oli uusi hieno rollup. Niiden lisäksi oli pienellä lisäpöydällä pyörimässä  powerpoint-esitys koskettelukirjojen merkityksestä ja koskettelukirjakampanjamme synnystä, nykyisyydestä ja tulevaisuuden suunnitelmista.

Toivottavasti joku kävijä vei haasteen omaan yhdistykseensä. Jään mielenkiinnolla seuraamaan :)