Vierailu hoivakodissa

On kulunut yksitoista vuotta siitä, kun äitini jouduttuaan aivoinfarktin takia pyörätuoliin sai paikan Tuirankartanon Ainola-kodista. Hän vietti siellä elämänsä kaksi viimeistä vuotta. Vierailin hänen luonaan lähes päivittäin. Siellä käydessäni näin hoivakodin hyvät ja huonot puolet. Osallistuin omaistoimikunnan toimintaan sen perustamisesta alkaen ja koko äidin hoivakodissa asumisen ajan. Ja vähän sen jälkeenkin. Huomasimme toisen omaisen kanssa miten paljon oli yksinäisiä asukkaita, joita ei kukaan käynyt katsomassa. Me päätimme aloittaa vapaaehtoisten ystävien koulutuksen. Ensimmäinen koulutus oli tammikuussa kymmenen vuotta sitten. Siitä se alkoi. Toiminnassa on edelleen mukana ensimmäisen vuoden kurssilaisista ainakin kolme. Itse olen mukana enää harvoin, sillä koskettelukirjat vievät niin suuren osan ajastani. Mutta aikansa kaikella.

Miksi nyt tällaista kirjoittelen koskettelukirjablogiini?? Kävin eilen ystävien palaverissa, koska aiomme pitää kesällä ystävätoiminnan 10-vuotisjuhlat. Palaverin lopussa kyselin paikalla olevien ajatuksia vanhuksille sopivista koskettelukirjoista. Sainkin muutaman kivan ajatuksen työstettäväkseni. Samalla kuulin, että hoivakotiin on tehty kosketeltava seinävaate ja pöytäliina muisteluhetkiin. Sain luvan laittaa tänne niistä kuvat.

Tässä ohjaaja Riitta esittelee pöytäliinaa, joka on
tehty kahdestatoista erituntoisesta kankaasta ja
 keskellä on pyöreä vetoketjulla avattava lokero.

Liina levitetään pöydälle ja sen ympärillä istuvat voivat tunnustella omalla kohdallaan olevaa kangasta ja muistella mitä tällaisesta kankaasta on joskus ommeltu. Liinan on ommellut yksi kymmenen vuotta ystävätoiminnassa mukana ollut ystävä. Hän on myös tehnyt seinävaatteen, jonka avulla muistellaan mattopyykkiä järvessä.

Kuvassa on vesi, jossa ui kaloja. Osa kaloista on maton alla ja
näkyy mattoa nostettaessa. Perhoset voivat lähteä lentoon,
sillä ne ovat kiinni neppareilla.

Harja on narun päässä ja sen saa pois ämpäristä. Kun mattopyykkiä muistellaan yhdessä vanhuksen tai vanhusten kanssa laitetaan ämpäriin tuoksua tuova mäntysuopasaippua. Näin saadaan lisää aisteja mukaan muisteluhetkeen.

Monella hoivakodin vanhuksella on myös näkö heikentynyt.  Näin kaikki kosketusaistin kautta tulevat kokemukset elävöittävät heikkoa näköaistia.

Näin on löytynyt uusi käyttäjäryhmä koskettelukirjoille! Celia-kirjasto ei pysty ottamaan valikoimiinsa koskettelukirjoja vanhuksille. Heille Celiassa on tarjolla paljon äänikirjoja. Mutta vapaaehtoiset voivat ideoida ja valmistaa hoivakoteihin kosketeltavia kuvia tai ihan koskettelukirjoja.

Muistetaan me, että Celiaan tarvitaan lasten koskettelukirjoja paljon lisää. Se tarkoittaa, että tekijöitä tarvitaan koko ajan lisää.

TULKAA MUKAAN TÄHÄN MIELENKIINTOISEEN HARRASTUKSEEN!