ILOISTA JOULUA KAILILLE LUKIJOILLE!
keskiviikko 20. joulukuuta 2017
sunnuntai 10. joulukuuta 2017
20 opiskelijaa talkoissa Oulun ammattikorkeakoululla
Lappalaisen Pirjo on joskus ollut mukana järjestämälläni koskettelukirja kurssilla ja sen kautta on yhteistyömme koskettelukirjojen osalta alkanut.
Tällä kertaa Pirjo otti yhteyttä jo kesällä kysyen voisinko tulla esittelemään IKIOMA ensikirja -hanketta Oamk:lle syksyllä. Ryhmä koostuisi erilaisissa sote-alan opinto-ohjelmissa opiskelivista, jotka ovat valinneet tietyn kurssin. (en nyt muista kurssin nimeä, mutta siinä käsitellään myös erilaisia aistitoimintoihin liittyviä asioita 😉)
Aloitimme yhteisen iltapäivän 4.12. klo 14.15 ja lopetimme noin 17.30. Uskomatonta, miten paljon saimme aikaan!
Olin valmistellut heitä ajatellen oman dia-esityksen IKIOMA ensikirjasta. Sen kautta keskustelimme asiasta reilun tunnin. Sen jälkeen annoin opiskelijoille kahden kirjan irtosivut tutustuttaviksi pienissä ryhmissä. Tehtävänä oli miettiä mitä tietty kuva merkitsee pienelle näkömonivammaiselle lapselle eli miksi olen tehnyt juuri sellaisen kuvan juuri sellaisista materiaaleista. Opiskelijat ovat selvästi tutustuneet pienen lapsen kehitykseen ja ymmärsivät hyvin kuvien merkitykset sekä suunnittelijan tekemät valinnat.
Tiesin, että opiskelijat halusivat osallistua talkoisiin eli tehdä jotain konkreettista IKIOMA ensikirja-hankkeen hyväksi. En ollut tajunnut miten nopeita ja näppäriä nuoret opiskelijat ovat. Minulla ei ollut tarpeeksi materiaalia, vaan kaikki oli tehty jo puoli tuntia ennen aikataulun loppua.
Kaikki sidontarenksut tulivat paikoilleen, samoin "hiplattavat" nauhat ja niiden päälle nahkasuikaleet. Kaikki Kukkulan Tertun saumurilla huolitellut karvaneliöt harsittiin keltaisille sivuille. Hernepusseja varten leikattiin pallokankaasta sopivat palat ja pieniin minigip-muovipusseihin laskettiin 57 hernettä jokaiseen. Miksikö? Ohjeissa oli, että pusseihin punnitaan noin 25g herneitä, mutta minulla jäi pieni talousvaakani kotiin. Joku laski yhdessä pussissa valmiiksi olevat herneet ja sitten muihinkin pusseihin laskettiin niitä saman verran. Ja kaikilla oli mukavaa. Niin ainakin uskon.
.Syksyn aikana on tapahtunut paljon sekä IKIOMA ensikirja -hankkeessa että myös omassa elämässäni, mutta tämä sessio Oamk:lla oli todella voimauttava iltapäivä. Kiitos aktiivisuudestanne ihanat opiskelijat 💓 Teidän kauttanne tieto IKIOMA ensikirjan olemassa olosta leviää ja toivottavasti mahdollisimman moni pieni käsillään lukeva lapsi saa itselleen ikioman IKIOMA ensikirjan.
Alla kuvia, joista pitäisi löytyä kaikki mukana olleet talkoolaiset.
Tällä kertaa Pirjo otti yhteyttä jo kesällä kysyen voisinko tulla esittelemään IKIOMA ensikirja -hanketta Oamk:lle syksyllä. Ryhmä koostuisi erilaisissa sote-alan opinto-ohjelmissa opiskelivista, jotka ovat valinneet tietyn kurssin. (en nyt muista kurssin nimeä, mutta siinä käsitellään myös erilaisia aistitoimintoihin liittyviä asioita 😉)
Aloitimme yhteisen iltapäivän 4.12. klo 14.15 ja lopetimme noin 17.30. Uskomatonta, miten paljon saimme aikaan!
Olin valmistellut heitä ajatellen oman dia-esityksen IKIOMA ensikirjasta. Sen kautta keskustelimme asiasta reilun tunnin. Sen jälkeen annoin opiskelijoille kahden kirjan irtosivut tutustuttaviksi pienissä ryhmissä. Tehtävänä oli miettiä mitä tietty kuva merkitsee pienelle näkömonivammaiselle lapselle eli miksi olen tehnyt juuri sellaisen kuvan juuri sellaisista materiaaleista. Opiskelijat ovat selvästi tutustuneet pienen lapsen kehitykseen ja ymmärsivät hyvin kuvien merkitykset sekä suunnittelijan tekemät valinnat.
Tiesin, että opiskelijat halusivat osallistua talkoisiin eli tehdä jotain konkreettista IKIOMA ensikirja-hankkeen hyväksi. En ollut tajunnut miten nopeita ja näppäriä nuoret opiskelijat ovat. Minulla ei ollut tarpeeksi materiaalia, vaan kaikki oli tehty jo puoli tuntia ennen aikataulun loppua.
Kaikki sidontarenksut tulivat paikoilleen, samoin "hiplattavat" nauhat ja niiden päälle nahkasuikaleet. Kaikki Kukkulan Tertun saumurilla huolitellut karvaneliöt harsittiin keltaisille sivuille. Hernepusseja varten leikattiin pallokankaasta sopivat palat ja pieniin minigip-muovipusseihin laskettiin 57 hernettä jokaiseen. Miksikö? Ohjeissa oli, että pusseihin punnitaan noin 25g herneitä, mutta minulla jäi pieni talousvaakani kotiin. Joku laski yhdessä pussissa valmiiksi olevat herneet ja sitten muihinkin pusseihin laskettiin niitä saman verran. Ja kaikilla oli mukavaa. Niin ainakin uskon.
.Syksyn aikana on tapahtunut paljon sekä IKIOMA ensikirja -hankkeessa että myös omassa elämässäni, mutta tämä sessio Oamk:lla oli todella voimauttava iltapäivä. Kiitos aktiivisuudestanne ihanat opiskelijat 💓 Teidän kauttanne tieto IKIOMA ensikirjan olemassa olosta leviää ja toivottavasti mahdollisimman moni pieni käsillään lukeva lapsi saa itselleen ikioman IKIOMA ensikirjan.
Alla kuvia, joista pitäisi löytyä kaikki mukana olleet talkoolaiset.
 |
| Oikealla ryhmän opettaja Pirjo Lappalainen |
Lapsen oikeuksien päivän tapahtuma Oulun pääkirjaston lastenosastolla 20.11.
"JOKAISELLA LAPSELLA ON OIKEUS ENSIKIRJAAN!"
Siinä on IKIOMA ensikirja -hankkeen motto. Hankkeen motto mielessä halusin suunnitella kirjastoon tilaisuuden Lapsen oikeuksien päivänä.
Kun olin sähköpostiyhteydessä Oulun kirjaston lasten ja nuorten kirjastopalvelujen palvelupäällikkö Mervi Vaaran kanssa, sain todella innostuneen vastauksen yhteistyöstä. Sovittiin aikataulusta ja kerroin ohjelmasuunnitelmistani.
Ohjelmassa piti olla dia-esitys IKIOMA ensikirja -hankkeesta, jossa on mukana kuvia ensikirjan saaneista lapsista. Lääverin Liisa oli luvannut laulaa ja laulattaa lapsia. Lisäksi olin pyytänyt Pohjois-Pohjanmaan näkövammaisten toimintakeskuksesta lainaksi silmät peittäviä lappuja ja silmalaseja, joiden kautta voi ymmärtää erilaisia näköhäiriöitä esim. kirjaa lukiessa. Mukanani oli sekä isommille tarkoitettuja koskettelukirjoja että IKIOMA ensikirjoja, joita voisi lukea ja katsella joko avoimin silmin tai laput ja lasit silmillä. Tarkoitus oli, että että kokemukistaan lapset voisivat kirjoittaa ja piirtää satusopessa. Sinne toimme avukseni lupautuneen Riitta-Kaisan kanssa papereita ja värikyniä NNKY:ltä.
Aina pitäisi olla varasuunnitelmia! Liisalta meni ääni!! Hän ei pystynyt puhumaan saati sitten laulamaan. APUA! Onneksi aukaisin suuni toimintakeskuksessa käydessäni ja kuulin, että yhdistyksessä on ihminen, joka omissa tilaisuuksissa on laulattanut lapsia. Sieltä se apu sitten löytyikin. Sanna Halonen tuli paikalle pikku poikansa kanssa mukanaan lastenlaulukirja.
Niinpä sitten maanantaina 20.11. klo 18 alkoi tilaisuus ja kuulijoita alkoi kertyä lähelle, kun kerroin kuvin IKIOMA ensikirja -hankkeesta. Yleisö kuunteli kiinnostuneena esitystä ja katseli kuvia IKIOMA ensikirjaa lukevista näkö-monivammaisista lapsista. Lauloimmekin vähäsen, mutta lapsia kiinnostivat kosketeltavat kirjat ja silmille laitettavat erilaiset laput ja lasit.
Riitta-Kaisan laskujen mukaan tapahtumaan osallistui noin kolmekymmentä kirjastolla kävijää. Minä en ollut osannut arvoida aikataulua ja ohjelman sisällön vaatimaa aikaa oikein, mutta voidaan silti sanoa, että ilta oli onnistunut. Siitä suurkiitos Riitta-Kaisalle, joka oli koko ajan touhussa kiinni ja Sannalle, joka niin lyhyellä varoitusajalla lupautui mukaan.
Kiitos kaikille mukana olleille. Otetaan joskus uusiksi pitemmän ajan kanssa :)
Kun olin sähköpostiyhteydessä Oulun kirjaston lasten ja nuorten kirjastopalvelujen palvelupäällikkö Mervi Vaaran kanssa, sain todella innostuneen vastauksen yhteistyöstä. Sovittiin aikataulusta ja kerroin ohjelmasuunnitelmistani.
Ohjelmassa piti olla dia-esitys IKIOMA ensikirja -hankkeesta, jossa on mukana kuvia ensikirjan saaneista lapsista. Lääverin Liisa oli luvannut laulaa ja laulattaa lapsia. Lisäksi olin pyytänyt Pohjois-Pohjanmaan näkövammaisten toimintakeskuksesta lainaksi silmät peittäviä lappuja ja silmalaseja, joiden kautta voi ymmärtää erilaisia näköhäiriöitä esim. kirjaa lukiessa. Mukanani oli sekä isommille tarkoitettuja koskettelukirjoja että IKIOMA ensikirjoja, joita voisi lukea ja katsella joko avoimin silmin tai laput ja lasit silmillä. Tarkoitus oli, että että kokemukistaan lapset voisivat kirjoittaa ja piirtää satusopessa. Sinne toimme avukseni lupautuneen Riitta-Kaisan kanssa papereita ja värikyniä NNKY:ltä.
Aina pitäisi olla varasuunnitelmia! Liisalta meni ääni!! Hän ei pystynyt puhumaan saati sitten laulamaan. APUA! Onneksi aukaisin suuni toimintakeskuksessa käydessäni ja kuulin, että yhdistyksessä on ihminen, joka omissa tilaisuuksissa on laulattanut lapsia. Sieltä se apu sitten löytyikin. Sanna Halonen tuli paikalle pikku poikansa kanssa mukanaan lastenlaulukirja.
Niinpä sitten maanantaina 20.11. klo 18 alkoi tilaisuus ja kuulijoita alkoi kertyä lähelle, kun kerroin kuvin IKIOMA ensikirja -hankkeesta. Yleisö kuunteli kiinnostuneena esitystä ja katseli kuvia IKIOMA ensikirjaa lukevista näkö-monivammaisista lapsista. Lauloimmekin vähäsen, mutta lapsia kiinnostivat kosketeltavat kirjat ja silmille laitettavat erilaiset laput ja lasit.
Riitta-Kaisan laskujen mukaan tapahtumaan osallistui noin kolmekymmentä kirjastolla kävijää. Minä en ollut osannut arvoida aikataulua ja ohjelman sisällön vaatimaa aikaa oikein, mutta voidaan silti sanoa, että ilta oli onnistunut. Siitä suurkiitos Riitta-Kaisalle, joka oli koko ajan touhussa kiinni ja Sannalle, joka niin lyhyellä varoitusajalla lupautui mukaan.
 |
| Riitta-Kaisa opastaa koskettelukirjojen lukemista peitetyin silmin. |
 |
| Tässä Sanna näyttää pojalleen koskettelukirjaa. |
Kiitos kaikille mukana olleille. Otetaan joskus uusiksi pitemmän ajan kanssa :)
lauantai 9. joulukuuta 2017
APU-TONNI!
Ennen Apuvälinemessuja tuli NNKY:lle mukava yhteydenotto APU-lehdestä. Lehdellä on tapana tehdä erilaisille hyväntekeväisyyshankkeille lahjoituksia. Maaritille (Oulun NNKY:n toiminnanohjaaja) oli soitettu ja kerrottu, että lehti haluaa lahjoittaa Apu-tonnin IKIOMA ensikirja -hankkeelle.
Oululainen toimittaja Tapio Mainio tuli tapaamaan meitä valokuvaaja Kari Tirkkosen kanssa vapaaehtoisten talkoopäivänä. Hän tutustui asiaan perusteellisesti ja teki Apu-lehteen hyvän ja monipuolisesti aisasta kertovan jutun. Hän haastatteli IKIOMA ensikirjan saaneen pienen oululaisen Olavin äitiä. Juttu oli lehdessä, joka ilmestyi 2.11. Kopioin tähän alle linkin, jonka kautta voi päästä lukemaan juttua.
http://www.apu.fi/artikkeli/apu-tonni-auttaa-valmistamaan-ensikirjoja-nakovammaisille-lapsille
Ollessani Tampereella Apuvälinemessuilla sain sähköpostia eräältä APU-lehden oululaiselta lukijalta. Hän halusi tietää, voisiko olla jotenkin mukana tukemassa toimintaamme. Kutsuin hänet seuraaviin talkoisiin, jotka pidettäisiin tultuani messuilta takaisin Ouluun.
Talkoot pidettiin lauantaina 18.11. klo 12 -17 ja paikalla oli koko viiden tunnin ajan kuusi talkoolaista. Lisäksi kolme piipahti lyhyemmän aikaa muiden kiireidensä lomassa.
Lisäksi kahville tuli vieras, joka viipyi pari tuntia. Hän oli lukenut toiminnastamme Apu-lehdestä. Viestissään, jonka hän läetti etukäteen hän kirjoitti: " kuvat ja juttu koskettivat minua paljon ja jos vaan voin niin haluan auttaa teitä ja lapsia". Hän seurasi kiinnostuneena talkoita kirjasenmme. Hän luki tekemääni opaskirjaa IKIOMA ensikirjan valmistamisesta sekä vanhemmille Ikioma ensikirjan mukana lähetettävän kirjasen. Lisäksi hän tutustui tarkkaan ilmoitustaululla oleviin artikkeleihin ja kuviin. Hän halusi myös tehdä jotain konkreettista, joten hän sai osallistua seuraavalla viikolla kymmenelle lapselle lähetettävien IKIOMA -kirjojen pakkaamiseen. Keskustelimme toiminnastamme ja lasten ensikirjojen tarpeesta. Pois lähtiessään hän sanoi: ollaan yhteydessä.
Vieraan lähdettyä totesimme itsekin ääneen, että teemme todella tärkeää työtä.
 |
| Talkoohommia 18.11.2017 |
perjantai 8. joulukuuta 2017
APUVÄLINEMESSUT eli IKIOMA ensikirjan® elämässä on tapahtunut paljon, mutta tekstiä ei ole kaikesta vielä näkynyt
Apuväline 2017 tapahtuma oli todella hieno kokemus! Messuilla kävi vieraita ennätykselliset 14700! Kaikki eivät tietenkään ehtineet tutustua jokaiseen kahteensataan (200) esittelypisteeseen.
IKIOMA ensikirja® -osastolla vieraili laskujemme mukaan noin 600 kävijää ja esitteitä jaoin yli 800kpl.
 |
| Messut pidettiin Tampereella Pirkka-hallissa 9.-11.11.2017 |
 |
| Jo keskiviikkona 8.11. oltiin mieheni kanssa rakentamassa osastoa n:o 911 |
Torstai olikin kaikkein vilkkain päivä. Silloin messuille tutustui yli 7000 ihmistä. Koko päivän oli lähes koko ajan (klo 9-17) joku katsomassa, kyselemässä ja keskustelemassa IKIOMA ensikirjasta®. Vesipullo oli tarpeen ja avustajani kävi hakemassa minulla välillä kahvia ja välillä voileipiä. Asia näkövammaisten ja monivammaisten ensikirjaikäisten lasten kirjojen puutteesta oli yhteinen huoli kaikkien kävijöiden kanssa.
 |
| Tällainen tuli kahden neliön osastosta n:o 911 |
 |
| Tässä esittelijä valmiina! |
Messupäivän jälkeen palasimme hotellille ja kävimme syömässä. Ei tarvinnut illalla unta odotella. Silti seuraavana aamuna ihan virkeänä heräsin aamupalalle ja sieltä taas messuhallille. Perjantai ja lauantai oli tarkoitettu suurelle yleisölle. Näinä päivinä tapasin muutamia IKIOMA ensikirjan® saaneiden lasten vanhempia ja tuttavia.
Ehdin jonkin verran jutella myös naapuriosastojen esittelijöiden kanssa. Muihin osastoihin en ehtinyt tutustua, sillä olin yksin vastuussa 911 osastosta. Etukäteen oli suunniteltu yhden vapaaehtoisen kanssa perjantaipäivän jakamisesta, mutta hän ei päässytkään tulemaan koska hänen omaisensa sairastui vakavasti. Silti kaikki meni ihan sujuvasti.
Yllä olevassa kuvassa on Kasper äitinsä kanssa. Kasper on yksi ensimmäisistä IKIOMA ensikirjan® lukijoista. Tapasin myös kaksi äitiä sellaisten lastensa kanssa, joille olen nyt lähettänyt omat ensikirjat. Messujen jälkeen olen laskenut, että IKIOMA ensikirjoja® on maailmalla tällä hetkellä 38.
Toivottavasti tieto siitä, että jokaisella näkö- tai monivammaisella lapsella kolmeen ikävuoteen saakka, on oikeus IKIOMA ensikirjaan®! Kirjan voi tilata joko Oulun NNKY:ltä tai nopeammin se tällä hetkellä lähtee matkaan, kun ottaa minuun yhteyttä sähköpostilla vuokko@touchtale.com . Siinä voi lyhyesti kertoa lapsesta, kirjan saamisen perusteista ja iästä. Tietysti sitten tarvitsen myös osoitteen, mihin kirjan voi lähettää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)