Joulu ja koskettelukirjat

Joulu lähestyy ja öitä joulupukin tuloon lasketaan monessa kodissa. Lapset ovat listanneet joululahjatoiveita ja vanhemmat yrittävät toteuttaa toiveita mahdollisuuksiensa mukaan. Kukaan ei varmaankaan saa kaikkea, mitä on toivonut. Ehkä kuitenkin useimmille toteutuu se kaikkein tärkein toive.

Kääriessäni omille lastenlapsille kirjoja joulupaketteihin ajattelin niitä lapsia, jotka eivät pystyisi katselemaan eivätkä lukemaan paketoimiani kirjoja. Kuinkahan moni näkö- ja monivammainen lapsi toivonut saavansa joululahjaksi oman kirjan? Siis sellaisen kirjan, jota voisi itse lukea ja katsella omin käsin tunnustelemalla. Ja kuinka moni sellaisen saa? Ehkä jollakin lapsella on kummi tai sukulainen, joka pystyy toteuttamaan lapsen toiveen valmistamalla juuri häntä kiinostavan koskettelukirjan.

Useimmat näkö- ja monivammaiset lapset voivat vain lainata itselleen sopivia koskettelukirjoja. On todella hienoa, että Suomessa on Celia-kirjasto, josta voi lainata tällaisia kirjoja. On myös ollut mahtavaa kokea, että monet sanan- ja  kädentaitajat tai muuten asiasta innostuneet ihmiset ovat halunneet tehdä hyvää  joko valmistamalla koskettelukirjoja itse tai tukemalla eri tavoin koskettelukirjojen vapaaehtoisia tekijöitä. Olisipa meitä tekijöitä niin paljon enemmän, että voisimme vaikkapa tuplata tekemiemme lahjoitettavien kirjojen määrän. Silloin ehkä joku lapsi voisi saada itselleen mieluisan kirjan luettavaksi juuri haluamanaan aikana. Eikä hänen tarvitsisi odottaa kuukausia saadakseen lainaksi juuri sen kirjan. (Meinasin ensin toivoa, että voisimme tehdä kaikille joululahjaksi oman koskettelukirjan. Ehkä täytyy vain toivoa kovemmin niin se vielä toteutuukin.) 

Kiitos kaikille teille, jotka olette olleet eri tavoin mukana koskettelukirjojen valmistamisessa ja asian tunnetummaksi tekemisessä.  Alla  muutamia kuvia kuluneelta vuodelta.

Oulun Pöllökankaan koulun 8. luokkalaiset  luovuttamassa kolmea tekstiilityön tunneilla valmistamiaan koskettelukirjoja. Mukana myös tekstiilityönopettaja Tytti Kaijanen.

Oulun yliopiston tekstiilityön sivuaineopintojaan suorittavat opiskelijat aloittelemassa koskettelukirjojen suunnittelua. Ohjaamassa tekstiilityönopettaja Marjut Sarkkinen. Tämän vuoden ryhmä lahjoitti viisi koskettelukirjaa.

Kolme aktiivista vapaaehtoista koskettelukirja-illassa, jossa yhdessä pohditaan valmistukseen liittyviä haasteita ja mietitään, miten vapaaehtoistoimintaa koskettelukirjojen parissa voisi kehitellä. Oikealla oleva Mirja on tehnyt yksitoista (11) koskettelukirjaa kolmen vuoden aikana.

Voisiko toivoa uudelta vuodelta vielä enemmän?

Jos joku suunnittelee uudenvuoden lupauksia, minulla olisi hyvä ehdotus: Aloita koskettelukirjaharrastus. 

 Jos asut lähellä Oulua tule mukaan jokaisen kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona klo 17 Oulun nnky:n tiloihin Isokatu 15. Sieltä saat ohjausta ja innostusta koskettelukirjojen tekemiseen. Voit tehdä tarinoita tai valmistaa kirjoja tai tuoda materiaalia tai viihdyttää ja innostaa muita.

Koskettelukirjan tekeminen on haastava prosessi mutta tässä on toinen, uudistettu painos valmiina kirjasta MISSÄ ON JUKAN SUKKA

Lopultakin sain nuo kaksi kirjaa valmiiksi. Miten onkaan nyt helpottunut ja tyytyväinen mieli. Toisaalta on myös tyhjä olo. Pitkän aikaa on ollut jotain tekemistä aina, kun on tarvinnut jotain väkertää. Pari kolme päivää on ollut vahva loppuun tekemisen tarve ja se on saanut tekemään välillä enemmän kuin olisi jaksanut. On pitänyt sanoa itselle välillä: Hei, nyt on lakisääteinen kahvitauko! 

Tässä molemmat kirjat sidontaa ja tekstejä vaille valmiina lähtemään Celiaan,

 Lupasin tehdä yhden Jukka-kirjan annettavaksi Tsekkeihin. Toisen halusin tehdä itselleni mallikirjaksi ohjauksiini. Celiassa siihen laitetaan pistekirjoitus niin, että se on samanlainen jollaisena lainaajat saavat kaikki vapaaehtoistenkin valmistamat koskettelukirjat.

Aikalailla samannäköisiksi Jukat sain.

Tyynyjen alla on Jukan leikkityökalu, jota oli tosi vaikea löytää. Aikaisemmissa kirjoissa oli pikku tonget, jotka oikeastri olivat pyyhekumeja. Niitä ei tietenkään enää löytynyt mistään kaupoista.  Lopulta löysin Kärkkäisen työkaluosastolta pienet puristimet, joita oli pussissa viisi kappaletta ja hinta vain 2€.

En ymmärrä miten kuva kääntyi näin. 

Mattojen alla on pyöränavain.

Aikaisempiin Jukka-kirjoihin olin tehnyt lasten kudontakehyksillä räsymatot. Nyt en saanut niitä onnistumaan mitenkään. Yritin kaksi kertaa. Menin Kodin 1:een ja kysyin olisko heillä mitään mattonäytteitä. Kuvassa näkyy tulos. Sain kaksi kansiota, joissa oli useita nukkamattopaloja. Jukan kotiin on siis ostettu uusi matto. Räsymatto on kai viety mökille ja nyt kotona on nukkamatto.

Punaiset lapaset on ommeltu kiinni sivuun resorin yläreunasta. Näin sitä voi tunnustella reilustikin eikä se irtoa. Pyykkitelineen pystypalkit on vain liimattu kankaaseen. Edellisessä painoksessa tikuissa oli reikiä, joten saatoin ne liimauksen lisäksi ommella kankaaseen. Toivottavasti liima pitää kovassakin käsittelyssä.

Äidin ostoskassinarua minulla oli vielä jäljellä, joten kassit ovat ihan saman tuntuiset kuin aikaisemmassa painoksessa. Nyt vaan ei ollut enää oransseja helistimiä. Oranssi värinä olisi erottunut paremmin taustasta, mutta tämä punainen oli parempi kuin vihreä ja sininen, jotka olivat tarjolla ennestään. Enää ei näitäkään löytynyt Tiimarista. Aina pitäisi ilmeisesti ostaa enemmän kuin sillä hetkellä tarvitsee. 

Ja taas yllättäin kuva kääntynyt pystyyn, vaikka samalla tavalla kaikki on kuvattu.

Tässä painoksessa Jukan housut ovat farkkukangasta ja sukat ovat samaa sävyä. Ystäväni Riittä on kutonut sukat, joissa on ihan oikeaoppinen kantapää. Kun puhuimme sukkalangasta en vielä ollut päättänyt mistä kankaasta teen housut. Mutta kyllä nuo sukat sieltä varmaan löytyvät, vaikka ovatkin lähes samaa väriä..

Tämän työrupeaman aikana olen ymmärtänyt sellaisia koskettelukirjan tekijöitä, jotka ovat väsähtäneet ja kirja on jäänyt kesken. Kokonaisuuden tekeminen on aika iso juttu. Ei riitä, että on hyvä idea. Hyvä idea saa  suunnittelijan suuren innostuksen valtaan. Sitten alkaa materiaalin etsintä. Jo siinä vaiheessa voi jollakin tyssätä. Ei löydykään sen näköistä ja ennen kaikkea sen tuntuista kangasta tai muuta materiaalia. Ja kun löytyy sopivaa "tilpehööriä", miten sen saa muotoonsa tai miten kiinnitettyä niin, että sitä voi hyvin tunnustella. Pysyykö se varmasti kiinni käteen otettaessa? Tuntuuko se mahdollisimman oikealta? Erottuuko se hyvin sivun taustakankaasta, jos lukijalla on näköä jäljellä? Ja tuntuuhan se myös tarpeeksi erilaiselta kuin sivun taustakangas? Monta muuta kysymystä nousee mietittäväksi, kun uutta koskettelukirjaa tekee.  Yllättäen minulle nousivat nuo samat kysymykset ja haasteet, vaikka tein uusia kappaleita jo pari vuotta sitten suunnittelemastani kirjasta. Tein niitä aikanaan kaksi samanlaista kappaletta. Nyt tein taas kaksi kappaletta "uutta painosta". Ei minulla ollut enää samaa kangasta sivuja varten, ei nukkekangasta, ei Jukan pusero- ja housukangasta, ei mattoihin materiaalia jne. Kaikki piti suunnitella monelta osin uudelleen. Valmiina oli kuitenkin tarina ja kuvien sijoittelu ja järjestys. Silti koskettelukirjojen valmistaminen oli aika iso ja vaativa prosessi.

Silti haluan kannustaa kaikkia kokeilemaan. Ei kannata ottaa itselleen liian tiivistä aikataulua. Kannattaa ensin  etsiä jostain tarina tai kirjoittaa se itse. Sitten voi miettiä, mitkä kohtaukset tarinassa ovat tarinan etenemisen kannalta olennaisimmat. Sen jälkeen kannattaa piirtää tikku-ukkoja tai tehdä paperista leikaten  oikean kokoiset hahmot oikean kokoisille paperisivuille. Sen jälkeen voi alkaa materiaalin etsintä - silmät kiinni tunnustellen kaikkia nahdollisuuksia. Silloin kysellään itseltä ja toisilta edellisessä kappaleessa esitettyjä kysymyksiä. Siitä se kirja sitten alkaa pikku hiljaa tulla elävämmäksi. Ja lopulta ihan oikeaksi koskettelukirjaksi!

On siis syytä muistaa, että koskettelukirjan valmistumisella ei ole deadlinea, ellei jostain syystä itse halua sitä laittaa. Kirjaa voi valmistella vaikka kokonaisen vuoden. Minulla on kokemusta yhdestä kirjasta, jota tosiaan tein vuoden ajan. Se oli ensimmäiseksi aloittamani kirja, jota en ollut suunnitellut etukäteen tarpeeksi. Siksi se muutti muotoansa vähän väliä. Mutta siitä tuli lopulta ihan hauska kirja "Utelias sukkakäärme". Samanaikaisesti tein ystäväni kanssa yhdessä toisen kirjan valmiiseen tarinaan "Pikku karhu haluaa ulos". Siihen meni muistaakseni muutama kuukausi. Karhukirjaa tehdessä teimme työnjaon: ystäväni osasi kutoa ja ommella siististi, minä taas keksin kaikenlaista lisuketta ja toteutusmenetelmiä. Kirjaa ei siis tarvitse aina tehdä yksin. Voi tehdä sillä periaatteella, että jokainen osaa jotain ja tehdään työnjako vaikkapa isollekin porukalle. Esim. sivu per henkilö tms.

Toivottavasti haasteellinen, mutta hauska ja mielenkiintoinen harrastus ja halu hyvän tekemiseen saa mahdollisimman monet innostumaan mukaan. Pari päivää sitten oli lastenoikeuksien päivä, jolloin puhuttiin erityisesti vammaisten lasten asioista. Muistattehan mottomme: JOKAISELLA LAPSELLA ON OIKEUS SATUJEN JA TARINOIDEN MAAILMAAN.

Postia kilpailuun osallistuneille :)

Sain Celiasta postia, jossa oli kirje ranskaksi ja englanniksi. Kopion osittain sen englanninkielisen version tähän muistoksi itselleni ja tiedoksi muille.
" Mrs Keränen
Thank yuo for participating in the international Typhlo&Tactus competition. The participating countires submitted 61 books to the competition. They were carefully evaluated by the eight members of the jury who took particular notice of the versatility of topics, artistic solutions, technical innovations and the tender and amusing stories.
After two-day evaluation, here book: Missä on Jukan sukka? (Where Is Justin's Sock?) have been selected among the best 7 ones
A story about lost things means something real for families. For the child, looking after an item makes him want to explore: inside, under, on top, with a good use of the page space. The searching is tactile so visually impaired and sighted are equal.

The first prize is awarded to La fabuleuse montagne ( The fabulous mountain) by Erika Forest from Belgium.
Second prize is divided between Merirosvotarina (A pirate story) by Maarit Korhonen from Finland and Sem by Marino Valentina from Italy.

Congratulations and wellcome to participate in the next Typhlo&Tactus competition in 2015.
                                     
                                                          President of the Jury
                                                          Claudette Kraemer "

Laitan tähän alle pienen kuvan, jossa näkyy muutama sivu kirjasta Missä on Jukan sukka? Kokonaisuudessaan kirja on kuvattuna 15.4.2012 otsikolla Kannatta joskus kokeilla useamman samanlaisen kirjan tekemistä.

Tällä hetkellä olen tekemässä kahta uutta "kopiota" tästä kirjasta. Se oli ihastuttanut tsekkiläistä tuomaria, joka halusi oman kappaleen heille. Lupasin tietysti tehdä heille sellaisen koska Celia saa vaihtokaupassa tsekkiläisen ihmisen sisäelimiä käsittelevän koskettelukirjan. Olen ylpeä tällaisesta pyynnöstä!

Toisen kopion, jota tällä hetkellä teen, haluan pitää itselläni yhtenä esimerkkinä hyvästä koskettelukirjasta.

Kuvaan sen tänne kunhan saan valmiiksi ja kerron samalla niistä uudistuksista tai korjauksista joita siihen teen.

Marraskuussa oltiin näytillä Kahavila Pöönässä.

Viikko sitten maanantaina olimme Maijan kanssa kimpsuinemme Kahavila Pöönässä, joka on ihan Oulun keskustassa - Diakonissalaitoksen kanssa samassa korttelissa. Kahvilassa oli näkyvillä myytäviä käsitöitä ja tunnelma hyvin kotoinen ja rauhallinen. Ilmeisesti se, että kaksi naisihmistä teki käsitöitä pöydän ääressä ei näyttänyt mitenkään ihmetyttävän kävijöitä.

Meillä oli mukana kaksi Celia-kirjastosta lainassa olevaa koskettelukirjaa, yksi vapaaehtoisen Mirjan tekemä sekä Maijan ja minun keskentekoiset koskettelukirjat. Yritimme herättää huomiota tekemiseemme ottamalla katsekontakteja kahvilaan tuleviin asiakkaisiin. He hymyilivät iloisesti takaisin, mutta kukaan ei oma-aloitteisesti tullut katsomaan mitä me oikeastaan teimme. 

Olin laittanut seinälle ja kaikkiin pöytiin tiedotteen koskettelukirjojen tekemisestä vapaaehtoistoimintana ja kävin muutamille osoittamassa esitettä ja sanomassa, että tuolla voi käydä katsomassa miten koskettelukirjat syntyvät. Vaikutti vähän siltä, että tuossa kahvilassa ihmiset ovat tottuneet käymään joko pikaisesti vain kahvilla tai sitten pitämässä omalla porukalla palaveria. Asiamme ei mielestäni kovin edennyt tällä käynnillä.

Toki yksi nainen kävi kertomassa, että hän on ollut Marttojen kanssa tekemässä yhtä koskettelukirjaa pari vuotta sitten. Muistin hänen Marttaryhmänsä tekemän, leipomista käsittelevän koskettelukirjan ja ilahduin kovasti tuosta kohtaamisesta.

No, me Maijan kanssa juotiin myös kahvit ja parin tunnin esilläolon jälkeen kokosimme tavaramme ja ajelimme kotiin.

Voi vaan toivoa, että jollekin jäi asian siemen itämään ja seuraavan kerran kun hän kuulee asiasta muistaa nähneensä jotain aiheeseen liittyvää joskus Kahavila Pöönässä.

Kirjallisuusmessuilla 27.10. julkistettiin vuoden 2013 Typhlo&Tactus kilpailun tulokset

Tässä puhelimen kameralla otettu kuva Helsingin kirjamessuilta tilaisuudesta, jossa koskettelukirjakilpailun tulokset julkistettiin. Paikkana oli Kirjakahvila ja tilaisuus oli sovittu alkavaksi klo 17.30. Lavalla neljä tuomaristoon kuuluvaa jäsentä sekä kolme palkittua koskettelukirjaa lavan reunalla. 

Jos kaikki olisi mennyt "oikein", tilaisuus olisi ollut erittäin hieno ja juhlallinen, mutta... 

Miksi ajaksi oli annettu vain puolituntinen juuri ennen koko kirjallisuusmessujen sulkeutumista? Ja miten on mahdollista, että juuri kun juryn presidentti, ranskalainen Claudette Kreamer piti juhlapuhetta kertoen kilpailujen historiasta ja taustasta ennen voittaja kirjojen julkistamista, alkoi kovaäänisestä kuulua täydellä volyymilla, hitaasti ja selkeästi ainakin kolmella kielellä, ilmoitus messujen päättymisestä.

Minua suomalaisena suorastaan hävetti ja vieläkin hävettää Messukeskuksen puolesta! Täytyyhän järjestäjillä olla tieto menossa olevista tapahtumista.

Mitäpä muuta lavalla olevat saattoivat tehdä kuin naurahtaa ja odottaa... kunnes taas pääsivät jatkamaan.

Ilman tätä välikohtausta tilaisuus oli juhlava ja koskettelukirjojen tekijöitä arvostava tapahtuma. Muutama mukana ollut vieras, jokai ei kovin hyvin tuntenut asiaa entuudestaan, ihmettelikin Typhlo&Tactus kilpailujen  laajuutta kansainvälisesti ja myös kirjojen tasoa.

Kahden vuoden kuluttua vastaava tilaisuus on Italiassa. Täytynee ruveta säästämään eurosia, että voisi lähteä katsomaan miten siellä kilpailut näkyvät ;) Ihan oikeastikin olisi kiva tehdä lomamatka Italiaan tuolloin.

Seuraavana tiistaina sain olla Celian lastenkirjastonhoitajan Irmelin kanssa pystyttämässä näyttelyä, jossa olivat mukana kaikki  61 kilpailuun lähetettyä koskettelukirjaa. Oli hieno kokemus nähdä kaikki mukana olevat ja hyvinkin erilaiset koskettelukirjat. Minulle oli yllätys kirjkojen moninaisuudesta. Suomessa tehdään pääasiassa kankaisia koskettelukirjoja. Mutta muualla maailmalla näytetään tekevän enemmän kartonkisivuisia kirjoja. Ainakin tämän vuotisen näyttelyn perusteella voi näin arvioida. 

Laitan tähän muutamien minua viehättäneiden koskettelukirjojen kokonaisuudet sekä sitten joitakin yksittäisiä sivuja, joista näkee todella kirjojen moninaisuuden.

Tämä jääkiekosta kertova kymmensivuinen kirja oli yksi suomalaisista koskettelukirjoista

  Seuraava kirja on Norjasta

Seuraavat kuvat ovat romanialaisesta kirjasta Munan tarina

 

Seuraava kirja oli minusta kiva toiminnallisuuden ja yksinkertaisuuden = selkeyden takia. Leppäkerttujen takana ja kirjan sivuilla oli tarrat, joihin tekstin ohjeiden mukaan leppäkerttuja siirreltiin.

 

Laitan tähän alle vielä yksittäisiä kirjojen sivuja, joiden kautta näkyy koskettelukirjojen monenlaiset mahdollisuudet.

Tässä kuvassa oli hieno ja hyvin aukeava ovi.

Tässä etsittiin erilaista

Tässä oli hauskasti piilossa leppäkerttuja, joita etsittiin ja laskettiin

Lanka kulki sivulta sivulle eri tavoin luikerrellen. Kuinkahan kestää?

Muoto ja sisältö oli perhosia.

Näissä kuvissa oli kartonkisivut ja mustat kohdat tuntuvia jollakin tavoin

Monenlaista materiaalia joka sivulla.

Tämän kirjan sivuilla oli hälytysajoneuvoja ja mukana äänite, jossa kaikkien hälytysäänet kuuluivat.

Puinen hienosti tehty kansi. Alapuolella muovisivuinen kohokuva samasta kirjasta

Kaksi erilaista kantta.