Koskettelukirjan tekeminen on haastava prosessi mutta tässä on toinen, uudistettu painos valmiina kirjasta MISSÄ ON JUKAN SUKKA

Lopultakin sain nuo kaksi kirjaa valmiiksi. Miten onkaan nyt helpottunut ja tyytyväinen mieli. Toisaalta on myös tyhjä olo. Pitkän aikaa on ollut jotain tekemistä aina, kun on tarvinnut jotain väkertää. Pari kolme päivää on ollut vahva loppuun tekemisen tarve ja se on saanut tekemään välillä enemmän kuin olisi jaksanut. On pitänyt sanoa itselle välillä: Hei, nyt on lakisääteinen kahvitauko! 

Tässä molemmat kirjat sidontaa ja tekstejä vaille valmiina lähtemään Celiaan,

 Lupasin tehdä yhden Jukka-kirjan annettavaksi Tsekkeihin. Toisen halusin tehdä itselleni mallikirjaksi ohjauksiini. Celiassa siihen laitetaan pistekirjoitus niin, että se on samanlainen jollaisena lainaajat saavat kaikki vapaaehtoistenkin valmistamat koskettelukirjat.

Aikalailla samannäköisiksi Jukat sain.

Tyynyjen alla on Jukan leikkityökalu, jota oli tosi vaikea löytää. Aikaisemmissa kirjoissa oli pikku tonget, jotka oikeastri olivat pyyhekumeja. Niitä ei tietenkään enää löytynyt mistään kaupoista.  Lopulta löysin Kärkkäisen työkaluosastolta pienet puristimet, joita oli pussissa viisi kappaletta ja hinta vain 2€.

En ymmärrä miten kuva kääntyi näin. 

Mattojen alla on pyöränavain.

Aikaisempiin Jukka-kirjoihin olin tehnyt lasten kudontakehyksillä räsymatot. Nyt en saanut niitä onnistumaan mitenkään. Yritin kaksi kertaa. Menin Kodin 1:een ja kysyin olisko heillä mitään mattonäytteitä. Kuvassa näkyy tulos. Sain kaksi kansiota, joissa oli useita nukkamattopaloja. Jukan kotiin on siis ostettu uusi matto. Räsymatto on kai viety mökille ja nyt kotona on nukkamatto.

Punaiset lapaset on ommeltu kiinni sivuun resorin yläreunasta. Näin sitä voi tunnustella reilustikin eikä se irtoa. Pyykkitelineen pystypalkit on vain liimattu kankaaseen. Edellisessä painoksessa tikuissa oli reikiä, joten saatoin ne liimauksen lisäksi ommella kankaaseen. Toivottavasti liima pitää kovassakin käsittelyssä.

Äidin ostoskassinarua minulla oli vielä jäljellä, joten kassit ovat ihan saman tuntuiset kuin aikaisemmassa painoksessa. Nyt vaan ei ollut enää oransseja helistimiä. Oranssi värinä olisi erottunut paremmin taustasta, mutta tämä punainen oli parempi kuin vihreä ja sininen, jotka olivat tarjolla ennestään. Enää ei näitäkään löytynyt Tiimarista. Aina pitäisi ilmeisesti ostaa enemmän kuin sillä hetkellä tarvitsee. 

Ja taas yllättäin kuva kääntynyt pystyyn, vaikka samalla tavalla kaikki on kuvattu.

Tässä painoksessa Jukan housut ovat farkkukangasta ja sukat ovat samaa sävyä. Ystäväni Riittä on kutonut sukat, joissa on ihan oikeaoppinen kantapää. Kun puhuimme sukkalangasta en vielä ollut päättänyt mistä kankaasta teen housut. Mutta kyllä nuo sukat sieltä varmaan löytyvät, vaikka ovatkin lähes samaa väriä..

Tämän työrupeaman aikana olen ymmärtänyt sellaisia koskettelukirjan tekijöitä, jotka ovat väsähtäneet ja kirja on jäänyt kesken. Kokonaisuuden tekeminen on aika iso juttu. Ei riitä, että on hyvä idea. Hyvä idea saa  suunnittelijan suuren innostuksen valtaan. Sitten alkaa materiaalin etsintä. Jo siinä vaiheessa voi jollakin tyssätä. Ei löydykään sen näköistä ja ennen kaikkea sen tuntuista kangasta tai muuta materiaalia. Ja kun löytyy sopivaa "tilpehööriä", miten sen saa muotoonsa tai miten kiinnitettyä niin, että sitä voi hyvin tunnustella. Pysyykö se varmasti kiinni käteen otettaessa? Tuntuuko se mahdollisimman oikealta? Erottuuko se hyvin sivun taustakankaasta, jos lukijalla on näköä jäljellä? Ja tuntuuhan se myös tarpeeksi erilaiselta kuin sivun taustakangas? Monta muuta kysymystä nousee mietittäväksi, kun uutta koskettelukirjaa tekee.  Yllättäen minulle nousivat nuo samat kysymykset ja haasteet, vaikka tein uusia kappaleita jo pari vuotta sitten suunnittelemastani kirjasta. Tein niitä aikanaan kaksi samanlaista kappaletta. Nyt tein taas kaksi kappaletta "uutta painosta". Ei minulla ollut enää samaa kangasta sivuja varten, ei nukkekangasta, ei Jukan pusero- ja housukangasta, ei mattoihin materiaalia jne. Kaikki piti suunnitella monelta osin uudelleen. Valmiina oli kuitenkin tarina ja kuvien sijoittelu ja järjestys. Silti koskettelukirjojen valmistaminen oli aika iso ja vaativa prosessi.

Silti haluan kannustaa kaikkia kokeilemaan. Ei kannata ottaa itselleen liian tiivistä aikataulua. Kannattaa ensin  etsiä jostain tarina tai kirjoittaa se itse. Sitten voi miettiä, mitkä kohtaukset tarinassa ovat tarinan etenemisen kannalta olennaisimmat. Sen jälkeen kannattaa piirtää tikku-ukkoja tai tehdä paperista leikaten  oikean kokoiset hahmot oikean kokoisille paperisivuille. Sen jälkeen voi alkaa materiaalin etsintä - silmät kiinni tunnustellen kaikkia nahdollisuuksia. Silloin kysellään itseltä ja toisilta edellisessä kappaleessa esitettyjä kysymyksiä. Siitä se kirja sitten alkaa pikku hiljaa tulla elävämmäksi. Ja lopulta ihan oikeaksi koskettelukirjaksi!

On siis syytä muistaa, että koskettelukirjan valmistumisella ei ole deadlinea, ellei jostain syystä itse halua sitä laittaa. Kirjaa voi valmistella vaikka kokonaisen vuoden. Minulla on kokemusta yhdestä kirjasta, jota tosiaan tein vuoden ajan. Se oli ensimmäiseksi aloittamani kirja, jota en ollut suunnitellut etukäteen tarpeeksi. Siksi se muutti muotoansa vähän väliä. Mutta siitä tuli lopulta ihan hauska kirja "Utelias sukkakäärme". Samanaikaisesti tein ystäväni kanssa yhdessä toisen kirjan valmiiseen tarinaan "Pikku karhu haluaa ulos". Siihen meni muistaakseni muutama kuukausi. Karhukirjaa tehdessä teimme työnjaon: ystäväni osasi kutoa ja ommella siististi, minä taas keksin kaikenlaista lisuketta ja toteutusmenetelmiä. Kirjaa ei siis tarvitse aina tehdä yksin. Voi tehdä sillä periaatteella, että jokainen osaa jotain ja tehdään työnjako vaikkapa isollekin porukalle. Esim. sivu per henkilö tms.

Toivottavasti haasteellinen, mutta hauska ja mielenkiintoinen harrastus ja halu hyvän tekemiseen saa mahdollisimman monet innostumaan mukaan. Pari päivää sitten oli lastenoikeuksien päivä, jolloin puhuttiin erityisesti vammaisten lasten asioista. Muistattehan mottomme: JOKAISELLA LAPSELLA ON OIKEUS SATUJEN JA TARINOIDEN MAAILMAAN.