Vapaaehtoisten kansallinen päivä 4.12. ja Erityismaininta koskettelukirjojen tekijöille !

Tänään Oulun Rotuaarilla palkittiin vuoden 2012 vapaaehtoistoimintoja. Varsinaisia palkittuja toimintoja oli kolme ja lisäksi yksi erityismaininta. Kovan pakkasen keskellä mieltä lämmitti ja ilahdutti, että Koskettelukirja-kampanjaamme olivat esittäneet palkittavaksi useat eri tahot. Me saimme erityismaininnan!

"Kunniakirjassa" lukee kampanjanimen alla turhan isoilla kirjaimilla minun nimeni. Ei tämä kampanja olisi tuottanut tällaista tulosta ellei mukaan olisi tullut koko ajan uusia innostuneita ja toisia innostavia vapaaehtoisia. Meitä varsinaisia tekijöitä näiden kahden ja puolen vuoden aikana on ollut noin 50. Koskettelukirjoja on tällä viikolla lähtevän kirjalähetyksen jälkeen lahjoitettu yhteensä 33 koskettelukirjaa. Valmistumassa kevääseen mennessä on niiden lisäksi noin 10 koskettelukirjaa.

Kaikki koskettelukirjojen valmistamisessa mukana olleet, ottakaa vastaan erityismaininnan tuoma arvostus vapaaehtois-toiminnallemme!

Koskettelukirjat mukana monessa

Nyt on taas päästy vauhtiin! 

 

Uusia koskettelukirjoja on valmistumassa jälleen. Maija, Päivikki ja Mirja vauhdissa.

Alkuperäinen haitarikirja ja lähes valmiita eläimiä odottamassa paikkaansa.

 

Kuten näkyy haitarikirja alkaa saada muotoansa ja muitakin uusia kirjoja on valmisteilla.

Valmiit koskettelukirjat ovat kovasti liikenteessä paitsi Oulussa myös Rovaniemellä. Kirjoja on katseltu, kosketeltu ja ihasteltu Oulussa Vihreäntalon avoimessa päiväkodissa ja Rovaniemellä vanhustentalossa ja alakoululla. Kirjoittelen myöhemmin tuosta Rovaniemen matkasta. Itse en ollut siellä mukana muuten kuin 'hengessä'.

Avoimessa päiväkodissa Tuula-mummu luki monta kirja lapsenlapsensa kanssa.

 Viime viikon tiistaina 6.11. oululaisten vapaaehtoisten tekemiin koskettelukirjoihin saattoi tutustua Näkövammaisten Keskusliiton valtakunnallisen Hauska nähdä! -kampanjan Oulun paikallistapahtumassa kaupungin kirjastolla. Samalla pöydällä oli Näkökeskuksesta kaksi hienoa  koskettelukirjaa.

Seuraavaksi koskettelukirjat pääsevät ensi viikon torstaina 22.11. kertomaan vapaaehtoisten toiminnasta Oulun Diakonissalaitoksen tiloissa järjestettävään VARES-hankkeen juhlaseminaariin. Sinne ovat kaikki vapaaehtoiset koskettelukirjojentekijätkin tervetulleita. Pitää vain muistaa ilmoittautua esim. VARES-keskukseen.

Millaisen koskettelukirjan minä seuraavaksi tekisin?

Tuo otsikon kysymys on pyörinyt mielessäni sen jälkeen kun annoin haitarikirjani tekemisen Maijalle. Oli jonkinmoinen pettymys etten pystynyt toteuttamaan hyvää ideaani, vaan jouduin luovuttamaan sen toiselle. Toisaalta tietysti tajuan, että vain näin se kirja tulee valmiiksi. Eli kaikki meni todella hyvin ja voin olla tyytyväinen. On hyvä tiedostaa omat taitonsa ja toimia sen mukaan. Toki taidoissa voi myös kehittyä :)

Ihastuin itse kissakirjaani ja kokeilen voisinko tehdä Miisu-kissasta kertovia muita kirjoja. Siis Miisu-sarja. Onhan niitä näkevilläkin lapsilla kirjasarjoja esim. Teemu-, Aino-, PupuTupuna-, MikkoMallikas-kirjoja.  Miksei voisi olla myös Miisu-kirjoja?

Ensimmäisessä kirjassa pikku-Miisu löytyi perunasäkistä!

Nyt ei muuta kuin pikku-Miisuja kutomaan ja tarinoita keksimään! Jos jollakin on hyvä tarina tai aihe tarinaan kissanpoikasesta, otan sen ilolla vastaan.

Omppu-projekti: kirjastopalveluita erityisryhmille

Eilen keskiviikkona järjestettiin yllä olevalla otsikolla Oulun kaupunginkirjaston Pakkalan salissa koulutuspäivä. Sen järjesti Lasten ja nuorten kirjastopalvelut kirjastoammattilaisille, opettajille ja varhaiskasvattajille.Ohjelmassa oli Omppuprojektin esittelyn lisäksi kahden erityisopettajan luennot Oulun erityisopetuksesta ja kommunikaation esteistä ja mahdollisuuksista. Mukana oli myös Kaarinasta "kirjastoihminen" ja "koirayrittäjä", jotka ovat tehneet yhteistyötä lukemista edistävillä lukukoiraprojekteilla "Lue koiralle" ja "Tartu tassuun". Uskomattomia tuloksia lasten lukemisen kehittymisessä ja motivoinnissa.

Myös minulla oli koulutuksessa oma osuuteni, jossa tietysti kerroin koskettelukirjoista. Niiden merkityksestä näkö- ja monivammaisille sekä kehitysvammaislle lapsille. Kerroin miten oululaiset vapaaehtoiset ovat vastanneet koskettelukirjojen tarpeeseen. Tähän mennessä on siis kartutettu Celian kokoelmaa 30:llä koskettelukirjalla ja varma tieto on 16 kirjasta, joista osa on jo valmiina ja osa vielä vähän kesken. Puheenvuoroni sai aikaan innostusta useissa mukana olleissa. Syntyi uusia suunnitelmia, joissa olen mielelläni mukana ja joiden toteutumista jään odottelemaan.

Omppu-projektista voi lukea kaupungin sivuilta.Tässä lyhyt lainaus sieltä: "Omppu-projektin myötä aiemmin muun aineiston seassa olleet erityisryhmille suunnatut aineistot ovat nyt kerätty yhdeksi kokonaisuudeksi. Uutta aineistoa on hankittu ja hankitaan lisää. Projekti alkoi Oulun kaupungin kirjastossa syksyllä 2011 ja jatkuu vuoden 2012 loppuun. Omppu-kokoelmaa ei toistaiseksi ole vastaavanlaisena muissa suomalaisissa kirjastoissa." Oulun lastenkirjaston Omppu-hyllyillä on myös muutamia Celian koskettelukirjoja.  

Nyt on jotenkin "tyhjä olo" koskettelukirjojen suhteen. Ajatukset ovat olleet kauan tuon koulutuspäivän puheenvuorossa. Se on nyt ohi eikä itsellä ei ole vielä uutta kirja-ideaa syntynyt. 

Nyt olen lähdössä viettämään kolmen pienen koululaisen ja heidän vaarinsa kanssa syyslomaa Helsinkiin. Jospa sillä matkalla syttyy uusi idea.

Joka tapauksessa 6.11. klo 17 odottelen VARES-keskuksessa (Harjapäänkatu 32, Oulu) materiaalikassien kanssa koskettelukirjantekijöitä, mukana jo olevia ja ihan uusia.

NNKY:ssä vierailu ja haitarikirjan valmistuminen

Minut oli kutsuttu kertomaan koskettelukirjoista Oulun NNKY:n käsityökahvilaan eilen, perjantaina. Otin mukaani kaikki omani ja muiden vapaaehtoisten valmiit ja valmistumassa olevat koskettelukirjat sekä kuvia aikaisemmin tehdyistä kirjoista. Onneksi otin mukaan myös haitarikirjaani varten hankittua materiaalia ja alkuperäisen kirjan. Onneksi siksi, että mukana oleva Maija kiinnostui haitarikirjani haasteista ja lupasi tehdä suunnitelmistani totta!

Kuuntelemassa oli puolenkymmentä käsityöläistä. Kaikki olivat aktiivisesti kiinnostuneita tietämään mitä koskettelukirjat ovat, miten niitä valmistetaan ja kenelle ja miksi niitä tehdään. Kerroin aiheesta, vastailin kysymyksiin ja esittelin mukanani olevat kirjat ja kuvat. On hienoa saada kertoa ihmisille, jotka ilmaisevat kiinnostuksensa niin selvästi. Tällaisissa tilanteissa aina voimaantuu ja tuntee tekevänsä tärkeää vapaaehtoistyötä.

 Viereisessä kuvassa osa NNKY:n käsityökahvilassa perjantaina 12.10. mukana olleista.
Pöydän päässä istuu toiminnanohjaaja Maarit Peltoniemi, joka kutsui minut kertomaan koskettelukirjoista.

Oikealla olevassa kuvassa keskustelen Maijan kanssa haitarikirjani "kohtalosta".

Haitarikirjan eteneminen

Odotin tiistai-iltaa 2.10. jolloin näkisin vapaaehtoisia koskettelukirjantekijöitä. Kirjoitin sieltä kotiin tultuani facebookin Koskettelukirja-ryhmän sivulle seuraavaa:

Sateinen päiväkö lienee, ettei koskettelukirjailtaan päässyt tulemaan muita kuin Lea ja minä :(  Mutta no hätä! Meillä oli mukavaa. Joimme kahvia ja suunnittelimme eläinkirjani eläimille sopivia nahkoja ja turkkeja. Ehdin vielä sen jälkeen poikkeamaan kangaskauppaan ja sain mahtavaa palvelua eläinkankaiden etsinnässä. 

Tavataan VARESkeskuksessa marraskluun 6. päivä ja katsotaan olenko saanut eloa kirjaani. Kertokaapa täällä mitä teidän kirjoillenne kuuluu.

Lea oli kommentoinut siihen näin: Kyllä taas innostuin lisää näistä kirjoista, aivan mahtavia luomuksia olette saaneet aikaan! Toivottavasti marraskuussa pääsee muitakin paikalle, suuri kiitos Vuokolle näiden iltojen pitämisestä!

Kaiken kaikkiaan illasta jäi hyvä mieli. Sain tosiaan Lealta hyviä vinkkejä oman kirjani tekoon. Ja sitähän minä eniten tarvitsin.  Omien kirjojen tekemisen lisäksi minä kuitenkin voin tarjota VARES-keskuksessa muille vapaaehtoisille ohjausta sekä mahdollisuuden jakaa ajatuksiaan ja ideoitaan keskenään kerran kuussa.
Jokaisella tekijällä on oma tilanteensa niin kirjojen kanssa kuin muiden aikataulujensa kanssa.

Tällaisella toiminta-ajatuksella mennään vuoden  2013 lopulle :) 

Kuvassa (valaistus vähän huono) on kasa kangaspalasia, joista tulee käärme, riikinkukko, hylje, apina, kenguru, leijona ja virtahepo.

Päädyin tekemään haitarikirjasta "näköispainoksen". Sitä varten otin VARES-keskuksessa A3:lle kopiot kirjan kuvista (ks. edellinen kirjoitus). Näin kuvaan mahtui koko eläin häntineen. Yritän tehdä niistä kaavat ja tehdä eläimistä kohokuvat luonnonvalkoiselle ulkoilukankaalle. Pitää vielä miettiä millaisen vahvikkeen sivuihin laitan. Olen tehnyt moneen kirjaan vahvikkeet pehmeästä solumuovista. Luulen, että tähän kirjaan pitää tehdä kovemmat sivut koska siitä tulee haitarikirja. No, katson ensin millaiset eläimet saan aikaan ja miten ne taittuvat.

Tänään tuli täyteen 1050 tämän blogin lukija/kävijämääräksi (minun lisäkseni). Toivottavasti 1050 siementä itää ja koskettelukirjoja syntyy...

Jotain uutta pitäisi saada alulle

On ollut noin kuukausi hiljaiseloa omien koskettelukirjojeni suhteen. Koskettelukirjat eivät kuitenkaan ole olleet unohduksissa. Kävin Oulun kaupunginkirjastossa keskustelemassa sisällöstä omaan puheenvuorooni Omppu-projektin koulutuspäivänä 17.10. Se on nyt kunnossa.
Muutamia kyselyjä kirjantekijöiltä on tullut ja niihin olen yrittänyt antaa vinkkejä. Omat kirja-ideani ovat olleet hukassa tai ehkä ovat muhimassa jossain. Välillä tuntuu, että minulla on liikaa erilaista materiaalia. Suunnitelmani alkavat hajota, kun levittelen kaikkia hankkimiani ja saamiani ihania esineitä ja kankaita.

Tänään päätin laittaa materiaalipussit vähäksi aikaa kiinni ja ottaa yhden aikaisemman koskettelukirjasuunnitelmani esiin. Pojillani oli lapsena pahvinen taittuva haitarikirja, jonka nimi on Haluatko olla ystäväni. Kirjassa ei ole tekstiä, vaan jokaisessa taitoksessa näkyy seuraavalla sivulla olevan eläimen häntä. Muistan kun pojat kysyivät aina ääneen (vaikka jo tiesivät mitä tuleman pitää) "Minkähän eläimen häntä tämä on?" ja joka kerta kääntämisen jälkeen yhtä iloisena ja yllättyneenä: "No, sehän oli apina!"

Kirjan jokaisella sivulla on pikkuinen hiiri, joka ilmeisesti kirjan nimen perusteella etsii ystävää. Tosin Eric Carlen 1972 tekemän saksankielisen alkuteoksen nimi on Kleine Maus und grosse Tiere. Suuri käärme on osassa siten, että sen häntä kiemurtelee etukannesta alkaen joka sivun alareunassa ja pää on näkyvissä vasta takakannessa.

 

Minun pitäisi päättää teenkö kirjasta "näköisversion" vai yritänkö oikoa tekemällä helpompia eläimiä. Alkuperäisessä kirjassa eläimet ovat: virtahepo, leijona, hylje, apina, riikinkukko ja kenguru. Sitten on päätettävä teenkö eläimet kohokuvina vai kolmiulotteisina 'eläinnukkeina'.

Sitten Hiiri. Teenkö hiiren joka sivulle vai teenkö yhden nauhalla kiinnitettävän liikkuvan hiiren? Jos se on nauhassa, mihin nauha kiinnitetään, kun kirja aukeaa pitkäksi? Nauhahan ei voi olla 20cm pitempi turvallisuussyistä. Yksi mahdollisuus olisi laittaa se liukumaan käärmeen selkää pitkin. Voisiko niin pitkää liukunauhaa olla. Alkuperäisen kirjan pituus avattuna on noin 2 metriä. Olisikohan sittenkin helpompi tehdä kuusi erillistä hiirtä?

Tällaisia tässä pähkäilen. Jos jollakin on hyviä vinkkejä otan ilolla vastaan.