Jotain uutta pitäisi saada alulle

On ollut noin kuukausi hiljaiseloa omien koskettelukirjojeni suhteen. Koskettelukirjat eivät kuitenkaan ole olleet unohduksissa. Kävin Oulun kaupunginkirjastossa keskustelemassa sisällöstä omaan puheenvuorooni Omppu-projektin koulutuspäivänä 17.10. Se on nyt kunnossa.
Muutamia kyselyjä kirjantekijöiltä on tullut ja niihin olen yrittänyt antaa vinkkejä. Omat kirja-ideani ovat olleet hukassa tai ehkä ovat muhimassa jossain. Välillä tuntuu, että minulla on liikaa erilaista materiaalia. Suunnitelmani alkavat hajota, kun levittelen kaikkia hankkimiani ja saamiani ihania esineitä ja kankaita.

Tänään päätin laittaa materiaalipussit vähäksi aikaa kiinni ja ottaa yhden aikaisemman koskettelukirjasuunnitelmani esiin. Pojillani oli lapsena pahvinen taittuva haitarikirja, jonka nimi on Haluatko olla ystäväni. Kirjassa ei ole tekstiä, vaan jokaisessa taitoksessa näkyy seuraavalla sivulla olevan eläimen häntä. Muistan kun pojat kysyivät aina ääneen (vaikka jo tiesivät mitä tuleman pitää) "Minkähän eläimen häntä tämä on?" ja joka kerta kääntämisen jälkeen yhtä iloisena ja yllättyneenä: "No, sehän oli apina!"

Kirjan jokaisella sivulla on pikkuinen hiiri, joka ilmeisesti kirjan nimen perusteella etsii ystävää. Tosin Eric Carlen 1972 tekemän saksankielisen alkuteoksen nimi on Kleine Maus und grosse Tiere. Suuri käärme on osassa siten, että sen häntä kiemurtelee etukannesta alkaen joka sivun alareunassa ja pää on näkyvissä vasta takakannessa.

 

Minun pitäisi päättää teenkö kirjasta "näköisversion" vai yritänkö oikoa tekemällä helpompia eläimiä. Alkuperäisessä kirjassa eläimet ovat: virtahepo, leijona, hylje, apina, riikinkukko ja kenguru. Sitten on päätettävä teenkö eläimet kohokuvina vai kolmiulotteisina 'eläinnukkeina'.

Sitten Hiiri. Teenkö hiiren joka sivulle vai teenkö yhden nauhalla kiinnitettävän liikkuvan hiiren? Jos se on nauhassa, mihin nauha kiinnitetään, kun kirja aukeaa pitkäksi? Nauhahan ei voi olla 20cm pitempi turvallisuussyistä. Yksi mahdollisuus olisi laittaa se liukumaan käärmeen selkää pitkin. Voisiko niin pitkää liukunauhaa olla. Alkuperäisen kirjan pituus avattuna on noin 2 metriä. Olisikohan sittenkin helpompi tehdä kuusi erillistä hiirtä?

Tällaisia tässä pähkäilen. Jos jollakin on hyviä vinkkejä otan ilolla vastaan.

Koskettelukirja-illasta ristiriitainen olo

Eiliseksi illaksi oli sovittu koskettelukirja-ilta Vares-keskukseen klo 17. Vein kolme kassillista tavaraa ja hain avaimen iltapäivällä Alman kanssa Vareksesta ja sovin siellä tarjoiluista: kahvia keksejä hedelmää ja mehua. Kaikille olisi jotain. Olin poikkeuksellisesti Alman luona melkein puoli viiteen ja sieltä lujaa vauhtia VARES-keskukseen avaamaan ovea ja levittelemään materiaalia.

Kello oli noin viisi, kun yksi uusi vapaaehtoinen saapui paikalle. Ja siinä se sitten oli. Ketään muita ei tullut. Katselimme Annelin kanssa mukanani olleet koskettelukirjatkirjat ja kerroin hänelle mitä koskettelukirjojen tekeminen vapaaehtoisena tarkoittaa. Katselimme myös kuvia aikaisemmista kirjoista ja Celian sivuja ja facebook-ryhmän sivuja jne. sekä joimme kahvit. Anneli kiinnostui kartonkisista koskettelukirjoista  ja keskustelimme sellaisen tekemisestä. Hän oli hyvin kiinnostunut asiasta ja kyseli paljon. Annoin hänelle mukaan materiaalia ja hän lähti kotiin nähdäkseni tyytyväisenä suunnittelemaan omaa koskettelukirjaa. Sovimme tapaavamme kuukauden kuluttua, kun seuraava koskettelukirja-ilta on. 

Kootessani puolentoista tunnin jälkeen tavaroita kasaan huomasin olevani jotenkin alamaissa. Laitettuani oven takanani lukkoon ja ajaessani kotiin päin innostukseni ikäänkuin katkesi. 

Ehkä tällaisiakin tuntemuksia on vain koettava. Itsellä on kaksi kirjaa juuri valmistunut eikä selvää suunnitelmaa seuraavasta ole - siis jonkinlainen tyhjiö kirjan teossa? Ehkä odotin tapaavani myös "vanhoja" tekijöitä ja saavani heiltä itselle uusia energioita :) No, jospa minun on syytä pitää pieni tauko ja kerätä energiaa pikku-Alman kanssa touhuamisesta.

Kuukauden kuluttua on taas uusi tapaaminen ja silloin on suunnitelmissa uutta materiaalia  kirjastolla 17.10. olevaa koulutuspäivää varten.

Kirjoja esillä eilen Oulun Päivillä

Oulun Päivien aikaan on Oulussa monenlaisia tapahtumia ympäri Oulua. Kumppanuuskeskuksessa erilaiset järjestöt esittelivät toimintaansa, pitivät avoimia ovia ja järjestivät toimintaa eri ikäisille kävijöille.

Vielä en ole kuullut kuinka paljon koko talossa kävi vieraita. Viime vuonna heitä oli ollut 130. 

Yksi tapahtuman teemoista oli "Elä aistimus - aisti elämys". Ehkä sen takia oli minuakin pyydetty esittelemään koskettelukirjoja. 

Toivottavasti tapahtumassa kävijät kertovat tuttavilleen näkemästään ja kokemastaan. Toivon myös näkeväni joitakin koskettelukirjojen ääressä tapaamiani ihmisiä VARES-keskuksessa ensi tiistaina klo 17. 

Uusi syksy - uusia ideoita - uusia materiaaleja --> uusia kirjoja!

Kumppanuuskeskuksen 4.krs 1.9.2012

Toisella pöydällä pyöri diaesitys. Pehmot odottivat turhaan ostajia :( 

Myös tapahtuman järjestäjät kävivät ihastelemassa.

Mian tekemät sivutkin ehtivät mukaan.

Neljäkymmentäviisi vierailijaa pysähtyi keskustelemaan koskettelukirjoista.

Äitikissa etsii Miisu-poikastaan

Nyt kissakirjani on valmis - kahtena kappaleena. Alla kaikki sen sivut ja vähän selostusta niiden tekemisestä. Edellisellä kerralla kirjoitin koko tarinan näkyviin ja pari sivuakin siellä oli. Mutta tässä nyt kokonaisuus. Kansisivu on samaa harmaata ulkoilukangasta ja siinä ovat vain kirjan ja tekijän nimet.

Pikkukissa sai nimekseen Miisu, koska meillä kotona oli sen niminen kissanpoikanen kun olin alle kouluikäinen.

Äitikissan olen kiinnittänyt sivuun isolla mustalla nepparilla,
 joten se voi lähteä etenemään kirjassa sivulta sivulle.
 Jotta kissa ei menisi hukkaan seikkaillessaan, sen häntä on 
ommeltu kiinni sivun alalaitaan. Äitikissa ei huomannut 
Miisun häviämistä katsellessaan ilmassa surisevia mäkäräisiä.

Käärmeen olen tehnyt päällystämällä Ikeasta löytyneen
 pehmokäärmeen itikkaverhon palasella, jotta käärmeen 
pinta olisi oikeamman tuntuinen. 
Käärme matelee samanlaista karkeasta pellavalangasta
 kudottua polkua pitkin kuin äitikissakin.
Värikontrasti taustakankaan ja polun välillä ei ole paras 
mahdollinen, mutta kosketuskontrasti on hyvä.

Siilin tavatessaan äitikissa siirtyy sivulle, jossa on polulla
vahvempi värikontrasti taustakankaaseen nähden.
Siili erottuu paremmin vihreältä polulta. Siilin olen tehnyt
tekoturkiksesta muotoilemalla. Sen päätä voi tunnustella siten,
 että molemmat silmät tuntuvat. Karvat kovetin siilin
 piikeiksi Paverpol-nimisellä myrkyttömällä kovetusaineella. 

Seuraavalla sivulla on aidassa reikä, jonka läpi kissaäiti
työnnetään viimeiselle sivulle. Aidan takaa löytyy
oma piha ja sieltä perunasäkistä pikku Miisu.

Hiiri, jonka perään Miisu oli lähtenyt juoksemaan,
ehti livahtaa jo säkistä ulos.

Äitikissa on iloinen, että löysi poikasensa ja suukottaa
ja halaa Miisua iloisena.

Vihdoinkin jotain uutta

Niin! Vihdoinkin saan jotain valmiiksi. Kirja nimeltä "Äitikissa etsii Miisu-poikastaan" alkaa olla valmis kahtena painoksena. Olen joskus kirjoittanut, että samalla vaivalla tekee kaksikin kirjaa, mutta kyllä se tietysti vie enemmän aikaa kun tekee kaiken kahtena. Mielestäni se silti kannattaa, sillä vähemmällä vaivalla tulee kaksi samanlaista kuin kaksi erilaista kirjaa :)

Tarinani on seuraavanlainen:

Miisu, pieni kissanpoikanen, oli ollut äitikissan kanssa kävelyllä ja nähnyt pienen vikkelän hiiren vilahtavan ohitseen. Miisu oli lähtenyt innoissaan seuraaman sitä ja hävinnyt sen tien. Äitikissa oli katsellut pienten mäkäräisten lentoa eikä ollut huomannut Miisun lähtöä. Äitikissa ihmetteli: ”Minne kummaan se Miisu ehti juosta?”

Äitikissa lähti heti etsimään Miisua. Sitä vastaan tuli vihreä käärme. ”MIAU! Oletko nähnyt Miisua, pientä kissanpoikastani? Se lähti yhtäkkiä juoksemaan jonnekin enkä huomannut minne päin se meni.” kysyi äitikissa käärmeeltä vähän hädissään. ”Kyllä näin. Älä ole hädissäsi. Olet menossa ihan oikeaan suuntaan. Jatka vain matkaasi” vastasi vihreä käärme.

Äitikissa juoksi eteenpäin, mutta Miisua ei näkynyt missään. Äitikissa huomasi siilin polulla. ”MIAU! Oletko nähnyt Miisua, pientä kissanpoikastani?” kysyi äitikissa vähän enemmän hädissään. ”Kyllä näin. Älä ole hädissäsi. Olet menossa ihan oikeaan suuntaan. Näin pienen mustan kissanpoikasen juoksevan tuonne päin.” vastasi siili. ”Jatka vain matkaasi.”

Äitikissa jatkoi matkaansa. Se näki edessään verkkoaidan, jossa oli reikä. ”Onkohan Miisu mennyt tuonne?” mietti äitikissa ja kurkisti aukosta aidan toiselle puolelle. Se mahtui juuri ja juuri ryömimään aukosta läpi ja huomasi olevansa melkein kotipihalla.

Äitikissa juoksi nopeasti kotipihalle. Siellä oli perunasäkki, joka liikkui kummasti. Kissaäiti kurkisti säkkiin ja sieltähän se Miisu löytyi vähän surkean näköisenä. Miisu oli varmaan nähnyt hiiren vilahtavan tyhjään säkkiin ja mennyt perässä.

Kylläpä äitikissa tuli iloiseksi, kun löysi oman rakkaan Miisunsa. Äitikissa ei ollut edes vihainen Miisulle, vaan suukotteli sitä ja sanoi: ”Loppu hyvin kaikki hyvin!”

Ja säkin takaa kurkisti pieni valkoinen hiiri, mutta Miisu ei enää välittänyt siitä, vaan otti tyytyväisenä vastaan äidin suukot ja kehräsi hiljaa äidin vieressä.

Kirjassa on viisi kuvasivua ja jokaisen aukeaman vasemmalla puolella on kuvaan kuuluva teksti. Lisään kuvat sivuista kunhan saan ne kuvattua.

Olin aluksi suunnitellut viimeiselle sivulle reppua, josta pikku Miisu löytyisi. Mutta reppuni olivat liian paksuja, joten vaihdoin reput säkeiksi. Säkit ovat vielä tekemättä. Luulen kuitenkin, että minulla on jossain kangasläjässä säkkikangasta. Ja jos ei ole, käyn huomenna kaupassa.

Sivujen pohjat ovat valmiita ja siilit ja käärmeet ovat paikoillaan. Vain viimeinen sivu on kesken muutoksen takia. Olen huomannut, että minulle tyypillistä on tehdä sivuista hyvin yksinkertaisia. On tekijöitä, joilla on paljon hauskoja yksityiskohtia ja tutkittavia asioita kuvissa kuten esim. Mirjalla. Näin syntyy monenlaisia kirjoja ja se on hyvä se.
Oman koskettelukirjan valmiiksi saaminen tuntuu hyvältä  :D

 

Kesä ja koskettelukirjat

Allakkaa katsellessa näyttää, että kesä on jo pitkällä. Kuitenkin tuntuu, että joka päivä kesää vasta odottelen. Kirjojen tekeminenkin on ollut vain mielessä. Huomaan kuitenkin, että Kissaäidistä ja Miisusta kertova kirjani alkaa olla tekemistä vaille valmis. Alitajunta on muokannut tarinaa ja materiaalikin on pikku hiljaa siirtynyt työpöydän läheisyyteen.

Yks' kaks' minulla on kaksi (samanlaista) sivua valmiina! Tuo sivu on mietityttänyt kaikkein eniten: miten teen todentuntuisen verkkoaidan, joka on turvallinen? miten toteutan siihen aukon, josta kissaäiti kömpii läpi?

Ensin yritin etsiä kaupoista metallista ns.kanaverkkoa. Sitä myytiin vain suurissa rullissa. Sitten muistin ostaneeni joskus kaasugrilliä varten grilliverkon,jota voisi helpommin työstää. Ja siitä se sitten tuli. Grilliverkkoa voi napsia pikku tongilla sopivan malliseksi ja siihen jäävät leikkausjäljet eivät ole teräviä. Se myös taipuu vähän sivun taipuessa. Aidan yläreunaan puinen varrastikku ja aidan alle vihreää ruohoa eli narutabletin palanen. Ruohottumisen sain aikaan purkamalla lankoja pois sopivan määrän. Kissa voi kävellä ruohikossa ja mennä sivusta läpi. Sivun tukena on solumuovia, jota voi helposti leikata ja tarvittaessa ommella. Leikkasin pyöreän aukon, jonka reunustin sivunvärisellä harmaalla vinokantilla.

Kaikkein työläintä oli kaiken ompeleminen sivuun kiinni näkymättömällä siimalangalla. Ompelujälki oli vähän väliä hukassa ja lanka takertui joka toisella kerralla johonkin nurkkaan. Siima lanka on tosi hyvä keksintö: sillä saa ompeleet tiukoiksi ja näkymättömiksi ja minulle se opettaa tehokkaasti kärsivällisyyttä ;)

 

No, jos en ole tämän pitemmälle päässyt omien kirjojeni "uustuotannossa", olen saanut käyttöön viimeistellyn mallikirjani "Missä on Jukan sukka?" Nyt voin näyttää muillekin vapaaehtoisille, miltä valmistamamme koskettelukirjat näyttävät Celian käsittelyn jälkeen. Sellaisina ne sitten lähetetään lainaajille. Oli hienoa nähdä oma kirja käyttövalmiina! Se ( ja varmasti kissakirjakin) on nähtävänä tiistaina 21.8. klo 17 VARES-keskuksessa, Harjapäänkatu 32 Oulu. Silloin toivon mahdollisimman monen tuovan kesän aikana edenneitä sivuja tai kirjoja nähtäväksi. Otan ne mukaani Kumppanuuskeskuksessa pidettävään koskettelukirja-infoon Oulu-päivillä lauantaina 1.9.  klo 12-16. Toivon, että siellä kävijöistä mahdollisimman moni innostuisi mukaan tähän hauskaan tapaan laittaa hyvä kiertämään ja toimia vapaaehtoisena. Heti seuraavana tiistaina 4.9. aloitamme varsinaisesti syksyn yhteisen toiminnan.

Koskettelukirjojen tekijöiden tueksi ja uusien tekijöiden rekrytoimiseksi loin facebookiin Koskettelukirjat-ryhmän. Jos olet mukana facebookissa, käypä kurkistamassa. Sinne voi kuka tahansa liittyä mukaan. Siellä on jo syntynyt yhteys kansainväliseen Tactus-ryhmään. Innostavaa!

Viime talven ja kevään satoa Celiaan!

Olen muutama päivä sitten pakannut Oulussa tehtyjä koskettelukirjoja lähetettäväksi Celiaan. Saadakseni siistinnäköisen laatikon käänsin vaippalaatikon nurin päin :) ja teippasin sen tukevaksi. Mutta eihän siihen mahtunut kuin muutama kirja. Otin yhteyttä Celiaan ja sieltä tietysti löytyi tarvittava apu. Tänään tuli pihallemme suuri postiauto. Sen kuljettaja toi ihan ovelle asti minulle osoitetun ison Celian logolla varustetun koskettelukirjasalkun.

Näin sain postitettua viime syksyn, talven ja kevään aikana valmistuneet yhdeksän koskettelukirjaa viimeistelyä varten. Nuo kirjat ovat olleet esillä erilaisissa tilanteissa monien nähtävinä ja ihailtavina. Esittelyjen tarkoituksina on ollut mm. tehdä vapaaehtoistoimintaa ja sen monenlaisia mahdollisuuksia tunnetuksi, saada uusia tekijöitä mukaan valmiiden kirjojen innoittamina sekä antaa niiden kautta vinkkejä jo mukana oleville koskettelukirjojen tekijöille. 

Työhuoneeni kotona näyttää nyt vähän tyhjältä. Tähän asti olen saanut "koko ajan" järjestellä huoneessani kasseja ja pussukoita ja laatikoita, joissa olen kuljetellut valmiita kirjoja eri paikkoihin. Nyt pöydän alla ovat vain omat materiaalini kasvavassa epäjärjestyksessä. Olen tehnyt taas kivoja löytöjä sekä vintiltä että kirpputorilta Yksi kassi on kuitenkin jonkinlaisessa järjestyksessä. Siinä ovat tulevan kissakirjani materiaalit. Kirjan tarina on valmis ja suunnitelma on muutamaa oivallusta vaille valmis. Nyt alitajunta tekee töitään ja jossain vaiheessa kirja alkaa syntyä. Joka tapauksessa se on valmis (ja kahtena kappaleena) ennen Oulu-päiviä, jolloin olen luvannut taas olla esittelemässä koskettelukirjoja ja kirjan tekemistä Kumppanuuskeskuksessa lauantaina 1.9. Samaan tilanteeseen uskon saavani noin kymmenen muiden vapaaehtoisten kevään aikana aloittamaa koskettelukirjaa. Heidän kanssaan tapaamme VARES-keskuksessa elokuussa ti 21.8. klo 17.

 Erityisesti uusia tekijöitä odottelen sitten "vanhojen" kanssa 4.9. klo 17 VARES-keskukseen Oulussa, Harjapäänkatu 32. Ja kaikkia kiinostuneita sen jälkeen joka kuukauden ensimmäisenä tiistaina samaan paikkaan ja samaan aikaan. 

.

Näin se vaan jatkuu ja jatkuu... niin kauan kuin innostuneita riittää.