Suomea edustavat koskettelukirjat on nyt valittu Italiaan

Suomea edustavat koskettelukirjat on siis valittu Italiaan  vuoden 2015 Typhlo & Tactus - kansainväliseen koskettelukirjakilpailuun. Alla on yhteiskuva valituista kirjoista.

Takarivissä  vasemmalta vuonna 2013 jaetun toisen palkinnon saaneen Maarit Korhosen
tekemä kirja, Alvari ja Bea-kirjat ovat opinnäytetöitä ja edessä kahden yksittäisen tekijän kirjat.

Typhlo & Tactus – kansain välinen koskettelukirjakilpailu

Typhlo & Tactus – ryhmä perustettiin Ranskassa vuonna 2000, ja sen tavoitteena on tehdä kansainvälistä yhteistyötä näkövammaisten lasten kosketeltavien kuvakirjojen tuottamiseksi ja kehittämiseksi. Joka toinen vuosi järjestettävällä koskettelukirjakilpailulla palkitaan korkeatasoisia kuvakirjoja. Lisää kilpailusta Tactus.org-sivulta.

Kopioin tuon  yllä olevan tekstin Celian sivuilta. Siinä on lyhyesti kilpailun tarkoitus.

Suomen esiraatiin oli kilpailua varten lähetetty yhdeksän koskettelukirjaa, joista kuvassa olevat viisi valittiin. Valitut kirjat varustetaan pisteillä ja käännetään englanniksi ja lähetetään Italian Canneroon kilpailupaikalle. Kansainväliset tuomarit kokoontuvat niitä tutkimaan ja arvioimaan 12 -14.11 eli kolmen päivän ajan he tutustuvat kirjoihin, joiden määrä on aikaisemmissa kilpailuissa vaihdellut  60-80 välillä. On heillä aikamoinen urakka. 

Nyt peukut pystyyn suomalaisten kirjojen puolesta. Ja tietysti itse pidän toista peukkua pystyssä kahden Oulusta lähetetyn kirjan puolesta. Bea balleriina on Oulun yliopiston tekstiilityön sivuaineopintoja suorittaneiden kolmen opiskelijan kirja ja toinen oma Silitä minua -kirjani. Molempia kirjoja olen esitellyt jo aikaisemmin tälläkin palstalla.

Syksyn aluksi materiaalit järjestykseen

En ikinä olisi uskonut kuinka paljon materiaalia on vuosien mittaan kertynyt huoneeseen, jota kutsun välillä työhuoneeksi, välillä ateljeeksi, välillä romuvarastoksi. Näitä kaikkia se on. Huone on kooltaan noin 10 neliötä ja siitä on ovi vaatehuoneeseen.

Huoneeseeni on ahdettu kaksiosainen mappikaappi ja hyllystö. Niissä pidetään kodin arkistoja, valokuvakirjoja ja lastenlasten piirrustus- ja askartelutarvikkeita. Lisäksi on pöytä ompelukonetta ja ompelutarvikkeita varten sekä yhdessä kulmassa kulmapöytä, jolla on tieotokone ja sen oheislaitteet. 

Koskettelukirjoja varten on jokaisen pöydän alla ja väleissä kannellisia muovilaatikoita, joihin juuri tulostin kyltit sisällöistä. Olen nyt käynyt läpi ja pölyyttänyt koko materiaalivarastoni. Kauniit aurinkoiset päivät antoivat siihen mahdollisuuden. Laitan muutaman kuvan kahden päivän urakastani.

Tuntuu tosi hyvältä, että on saanut käytyä läpi kaiken, mitä vuosien aikana on tullut haalittua. Aika vähän meni roskikseen. Vain pari muovikassillista.
Nyt sitten pitäisi saada huoneeni ja materiaalini sellaiseen järjestykseen, että sieltä löytää sen mitä etsii. Materiaalikaappi on ovellinen, mutta korihyllyköt ovat avoimia. Joten huone on todella työskentelyhuoneen näköinen! Ja seinät ovat täynnä valokuvia lastenlapsista ja koskettelukirjoihin ja niiden tekemiseen liittyviä esitteitä, kuvia ja lehtileikkeitä.

Katsotaanpa uskallanko laittaa kuvia sisältä nimikoiduista laatikoista ;) Ovelta katsottaessa näyttää tältä. Ompelukoneen vieressä on vanha radio, jolla voi kuunnella myös c-kasetteja sekä cd-levyjä.

Työhuoneeni ovi on yleensä auki ja olen kiinnittänyt siihen noita esitteitä ja lehtileikkeitä. Näin kaikki meille tulevat saavat ainakin pienen vilahduksen koskettelukirjojen maailmasta.

Kuvat saattavat välillä vaihtua, mutta tuo teksti "Jokaisella lapsella on oikeus satujen ja tarinoiden maailmaan" on ollut siinä alusta asti. Sen alla on näköjään vähän vinossa kummitytöksi saamani Mintun kuvat, joissa näkyy millaista iloa ja riemua koskettelukirjan lukeminen sormilla voi tuottaa. Kiitos, että sain Mintun kummitytökseni!

Ja tässä sitten kirjoittelen niitä näitä. Joskus suunnittelen kirjoja, joskus pidän yhteyttä ystäviini ja joskus kirjoittelen ihan vain kirjoittamisen ilosta (tai pakosta). Lastenlasten kuvia seinälläni on monen vuoden varrelta. Mitään ei oikein raski ottaa pois ja uusia ihania kuvia tulee aina. Lastenlapset ovat usein olleet innoittajiani kun kirjoitan tai suunnittelen uusia koskettelukirjoja.
Muistaakseni Eino Leino kirjoittaa: "Kell' onni on se onnen kätkeköön..." Mutta minä iloitsen ja olen ihan näin julkisesti onnellisena siitä, että olen löytänyt koskettelukirjaharrastuksen. Se on tuonut elämääni todella paljon.

TouchTale-projekti etenee

Oltiin eilen veljeni Sepon kanssa Celiassa keskustelemassa projektimme etenemisestä.

Tähän mennessä minä olen etsinyt sopivia kirjoja Celian luetteloista ja minulla listattuna ja kuvattuna olevista oululaisten vapaaehtoisten tekemistä koskettelukirjoista. Irmeli on lähettänyt meille Celian listoilta löydettyjen kirjojen kuvia ja tekstejä ja minä olen lisännyt oululaisten kirjojen kuvia ja tekstejä samaan "läjään". Sepon kanssa olemme molemmat mietiskelleet millaiset äänet antaisivat tarinoille ja kuville lisäarvoa. Seppo metsästänyt ääniä netistä ja äänittänyt niitä myös itse (juossut sateessa mikrofonin kanssa, mopannut lattiaa ja imuroinut kotona, soutanut mökillä ja äänittänyt lintuja luonnossa)

Syyskuussa lähtevät  listaamamme TouchTale -kirjat  mukaan haluaville koekäyttäjille. Näille kirjoille on suunniteltu vähän lyhyempi laina-aika, jotta saamme mahdollisimman paljon palautetta ja voimme kehitellä niiden perusteella sovellusta mahdollisimman hyvin lukijoiden tarpeiden mukaisiksi.

Jos jollakin blogini lukijoista olisi kiinnostusta osallistua koekäyttäjänä projektiini olisin todella iloinen. Celia laittaa sivuilleen asiasta ja todennäköisesti koekäyttäjiä kysellään myös seuraavassa Silmäterä-lehdessä.

Projektiimme olemme nyt päättäneet ottaa seuraavat koskettelukirjat, joista osa on jo ihan valmiita lainattaviksi ja joihinkin tehdään vielä muutoksia ja lisäyksiä:

1. Silitä minua, kirja lainattavissa
2. Matkalla karuselliin, kirja lainattavissa
3. Kukkosen perhe, ei vielä lainattavissa
4. Kulkuneuvoja, kirja lainattavissa, osa äänistä puuttuu
5. Veetin viikkosiivous, kirja lainattavissa, ääniä korjaillaan
6. Olisinpa vaikka…, kirja lainattavissa, käärmeen ääni puuttuu
7. Ilmatar, kirja lainattavissa , ääniä muokataan ja lisätään)
8. Eläimet Numerot, kirja lainattavissa, ääniä vielä muokataan
9. Matin jääkiekko-ottelu, ei vielä lainattavissa

Olen lisäksi suunnittelemassa kirjaa orkesterisoittimista. Löysin musiikkiliikkeestä pikkusoittimia, jotka olivat jääkaappimagneetteja.

 Alkusuunnitelmissamme meillä oli ottaa kokeiluun kymmenen kirjaa. Orkesterikirja olisi siis se kymmenes. Toivon saavani sen valmiiksi marraskuun alussa. Menemme nimittäin Sepon kanssa 13.11. esittelemään projektiamme Italiaan, jossa pidetään tänä vuonna kansainväliset Typhlo&Tactus koskettelukirjakilpailut. Kuulijana on kansainvälisen kilpailun tuomaristo.

Laitan tähän muutamia mukana         olevien kirjojen kuvista.

SILITÄ MINUA - arvaa kuka olen

Kesä näyttää menneen kesää odotellessa. Täällä Oulussa ei ole koettu kovinkaan montaa kesäpäivää. Toki aurinko on silloin tällöin paistanut ja lämmittänyt niin, että on voinut juoda kahvit ja jopa muutaman kerran syödäkin kuistilla. 

Parina päivänä olen kantanut karvakirjani materiaalin kuistille ja työstänyt karvakankaista oikean kokoisia sivuja SILITÄ MINUA -kirjojani varten. Olen luvannut valmistaa neljä ko. kirjaa Celiaan. Kirjassa on kannen lisäksi viisi eläinsivua. Kirjat olen luvannut valmiiksi siten, että ensimmäinen valmistui toukokuussa ja loput kolme syksyn aikana. Eipä tämä koskettelukirjojen tekeminen kovin nopeaa hommaa ole, mutta silti mukavaa ja mielekästä. Tämän kirjan idea on syntynyt jo lokakuussa Espanjan loman aikana. Löysin nimittäin sieltä lehmäkangasta, jota oli pakko ostaa. Ja siitä kirja alkoi elää pikku hiljaa.

Laitan tähän muutamia kuvia. Kanteen tein pienet kosketeltavat palat jokaisesta sivusta. Niillä voi leikkiä vaikkapa etsimisleikkiä.Lapsi voi ensin kokeilla pientä palaa ja etsiä sitten sivuilta saman tuntuista kangasta tai karvaa.

Tässä on kirjan kansi, joka on kooltaan vähän sivuja suurempi,
 jotta karvat jäisivät vähän piiloon kannen taakse

 

Tässä viiden sivun leikatut materiaalit. Uusiin kirjoihin tulee kissaan ja hevoseen ruskeat taustakankaat. Ensimmäisessä painoksessa kaikissa oli valkoinen sivukangas.

Sivukankaan ja eläinkankaan väliin tulee vielä ohut vanulevy, jotta silitettäessä eläimen selkä tuntuisi vähän paksummalta.

Alla ovat ensimmäisen painoksen sivut oikeassa järjestyksessä. Huomaatte kuvasta, että hevosen takaa pilkistää vähän valkoista kangasta: 

KISSA

KOIRA

HEVONEN

LAMMAS

LEHMÄ

Kirjassa on teksti (mustavalkoisena ja pisteinä), jossa kerrotaan asioita ko. eläimestä ja odotetaan arvaako lapsi niiden vihjeiden perusteella mikä eläin on kyseessä. Sitten luetaan "Minä osaan naukua ja kehrätä". Silloin lapsi usein arvaa mikä eläin on kyseessä. 

Tämän kirja on mukana TouchTale-sovelluksen kirjalistalla ja sen kautta lapsi voi saada myös äänielämyksen jokaisen eläimen oikeasta äänestä.

Nyt pitäisi panna hengityssuojat paikoilleen, suojalasit päähän ja ompelukone surraamaan ja saada kahdessa viikossa kolme kirjaa valmiiksi ja Celiaan! Siinä pientä haastetta tuleville kesäpäiville :) 

Ihme ja kumma mitä sadepäivät saavatkaan aikaan.

Ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin... kirjoittelin noin Koskettelukirja-ryhmän sivulle eilen ja jatkoin: Sateisina päivinä olen saanut tehtyä eteen päin yhtä pari vuotta sitten aloittamaani koskettelukirjaa. Kirja on vastikään palkitusta lastenlaulusta Ihme ja kumma. Laulussa on kuusi säkeistöä, joista kustakin olen suunnitellut yhden sivun. Säkeistö, joka alkaa "siilillä on piikit, linnulla on höyhenet.." oli aika haasteellinen. Siilistä olen tehnyt monta erilaista kokeilua.  Onnistuin mielestäni aika hyvin siilin suhteen, kun kokeilin fb-ystäväni vinkkaaman  juuriharjan harjaksia. Voi olla, että teen oravan vielä uusiksi. Mutta laitan tämänhetkisen kuvan tästä säkeistöstä kommentoitavaksi. Sama kuva on myös facebookissa. 

Eläinten koot eivät ole ihan oikeassa suhteessa toisiinsa.

Eilisestä innostuneena aloin tänään tehdä sivua: " Muurahaiset aina rakentaa ja rakentaa, vaan eivätkö he koskaan valmihiksi saa?" ja tältä se näyttää irtopainoksena aseteltuna sivukankaan päälle.

Nyt kuvaa katsoessani mietin: ovatkohan muurahaiset liian suuria? Toisaalta näistä muurahaisista voi sormilla saada muodon esille ja toisaalta taas kekoon nähden ne ovat liian suuria. Keko on tässä kuvassa tehty mattopalasesta, johon on liimasin juuriharjan harjaksia neulasiksi. Kokeilin ensin oikeita kuivattuja neulasia, mutta ne murenivat joten oli keksittävä muuta. Nyt on vähän aikaa seurattava pysyvätkö harjasneulaset paikoillaan. 

Toivon, että lukijat kommentoisivat näitä ratkaisuja ja olisivat niin mukana kehittelemässä koskettelukirjojen mahdollisuuksia.

Kesää ja veljeä odotellessa

Tänne Ouluun asti ei kesä vielä ole ehtinyt kuin ehkä yhdeksi päiväksi. Se päivä oli viime sunnuntai 14.6. Hyvä, että edes silloin oli aurinkoa ja asteitakin sen verran, että saatoimme juoda isännän synttärikahvit pihalla ja lapset saivat juoksennella ulkona.
Odotan kesää. Odotan sen verran lämpimiä päiviä, että voisin mennä tuohon kuistin pöydän äärelle järjestelemään materiaalilaatikot ja korit. Odotan, että voisin kuistin pöydälle kantaa ompelukoneen ja tehdä vielä kolme SILITÄ MINUA - koskettelukirjaa. Ensimmäisenhän tein sisällä ja sain nenäni tukkoon ja silmäni punaisiksi. Kuinkahan kauan kesäpäiviä saan odottaa?

Viime sunnuntaina oli ensimmäinen kesäpäivä

Kesän ohjelmaan kuuluu TouchTale-projektin jatkaminen veljeni Sepon kanssa heinäkuussa. Teemme tarkennetun projektisuunnitelman vuoden 2016 loppuun. Alamme suunnitella kyselyä, jolla saisimme sovelluksen edelleen kehittelyä varten tietoa sovelluksen käyttäjiltä. Olisi kiva, jos kuka tahansa sovellusta katsova tai kirjan kanssa sitä käyttävä antaisi palautetta jo ennen kyselyn valmistumista. Palautetta voi antaa tämän blogin tai Facebookin Koskettelukirjat-ryhmän kautta. 

Luvassa on saada Celiasta kuun lopulla tietoa ja kuvia koskettelukirjoista, joihin äänitehosteet toisivat lukijalle uusia elämyksiä. Niiden kautta päästään laajentamaan kirjaluetteloa TouchTale-kirjat sovellukseen.
Tervetuloa kesä! Tervetuoa pikkuveli!

Näyttelyt on pidetty ja vapaaehtoisten tekemät koskettelukirjat odottavat nyt Celiaan lähtöä!

Pitkä ja pimeä talvi on takana. Sen aikana on syntynyt monta uutta koskettelukirjaa ja monia uusia koskettelukirjoihin liittyviä ideoita.

Muhoksen kirjaston näyttelyn jälkeen Oulussa tehdyt koskettelukirjat olivat viikon ajan katseltavina Oulun NNKY:n ikkunassa.                                                                                                                         

Ulkoa päin otetussa kuvassa näkyy heijastuksena pala Oulun ksekustasta

Tiistai-iltana kävin purkamassa ikkunanäyttelyn ja valmistauduin kuljettamaan kirjat ja muuta materiaalia kaupungin pääkirjastolle seuraavaksi päiväksi. Esittelin keskiviikkona 27.5. siellä näytteillä olevia koskettelukirjoja ja keskustelin niistä kiinnostuneiden kävijöiden kanssa klo 14 - 19. 

Paikalla kävi Mediaoulun toimittaja, joka teki nettiin jutun koskettelukirjoista. Hän oli valinnut lähtökohdaksi sadun Miksi karhulla on töpöhäntä? Alla linkki juttuun.

http://mediaoulu.fi/wp-content/uploads/2015/05/koskettelukirjat_a_web-348x180.jpg

Pienet kädet, jotka tutkivat kirjaa MISTÄ LÖYDÄN KARHUYSTÄVÄN?, kuuluvat Joonalle 4½ v. Hän oli hyvin kiinnostunut koskettelukirjoista.

Nyt odottelen Celiasta salkkuja, joilla voin lähettää sinne talven aikana valmistuneet ja lahjoitettavat koskettelukirjat. Celiassa kirjoihin laitetaan pistekirjoitus mustavalkoisen kirjoituksen lisäksi. Sen jälkeen ne luetteloidaan lastenosaston aineistoluetteloihin. Ehkä jo syksyllä joku lapsi saa nauttia ihka uudesta koskettelukirjasta ja antaa palautetta kirjan tekijöille.

Kesänajan haasteet itselleni ovat neljä SILITÄ MINUA -kirjaa sekä touchtale-projektin eteneminen. Eikä unohtaa voi Irmelin kanssa työstettävää kirjaa koskettelukirjojen valmistamisesta.